Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Er채채n miehen tie

PDFTulostaS채hk철posti


Tuska painaa pontevasti
kipu kalvavi kamala.
횆idinruumis polttehessa
luomistuskassa kovassa,
synnytyksen sy철veriss채
pienen vauvansa varalla.

Is채채 raastaa huoli siit채
mik채 rakkaalle hyv채ksi,
kuinka tuska helpottaisi,
homma helpoksi tulisi
perheen viimein kasvaessa,
lapsen tullessa kotihin,
pienen vauvan saapuessa,
ilon tullessa tupahan.

횆iti katsoo raukeana
poikaa pienoista korissa,
toive suuri t채yttyneen채
tullut t채ydeksi unelma.
Valoisalta n채ytt채채 kaikki
viimein palkittu odotus.

Vuodet vieri, poika varttui
kodin turvassa hyv채ss채.
Hellyydell채 hoivaellen,
rakkaudella raviten.
Lapsi leikki leikkej채ns채,
tutki tarkasti tilansa,
laajennellen piiri채ns채
vuosi vuodelta enemm채n.

Kasvoi poika suuremmaksi
nuorukaiseksi yleni,
kapinoi ja kiukutteli,
etsi paikkaansa parasta,
ep채ili ja mietiskeli
usein riitoihin repesi:
- Is채, kuinka sen sanoisit?
Mik채 mulle on parasta,
et voi tiet채채 tuntojani,
minun haaveita haluta.
Et voi kohtaani kokea,
etk채 tied채 tuskiani.
Itse tieni kai valitsen,
omat matkat taivaltelen.
Pid채 suusi siis supussa,
kielenkannat kahlehissa.
Kyll채 sitten voin kysy채
konsa tarviin neuvojasi.

L채hti poika pontevasti,
teki p채채t철ksen 채kisti,
Is채 kielsi, siunas 횆iti,
v채h채n vaarikin varoitti,
mummo mennytt채 murehti,
itkusilmin silm채eli,
poika kuitenkin osasi,
oman tiens채 suunnitella.

Kylill채 tosin kysyiv채t,
osaamista, taitamista,
ahkeruuttakin kovinta
uurastusta uupumatta,
vastuksien voittamista,
tahtoa ja tiet채myst채,
hallintaa kaikkien alojen.

Eip채 veijari pel채nnyt,
s채채nn철ksi채 s채ik채ht채nyt.
Pani vekselit vedolle,
osti kaaran kunnollisen,
auton, laatua parasta,
t채hti keulaisen, komean.

Meni vallan vauhdikkaasti,
riitti naisia, huveja,
oli vieheet kunnolliset,
kalut kaikki kelvolliset,
oli sy철titkin sopivat,
pyyt철mieskin merkitt채v채.

Sy철ttiin nappasi 채kisti
saalis silm채lle sopiva,
kovin mieluinen, mukava
sopivainen morsioksi
aivan vaimoksi, pariksi,
puolisoksi, kumppaniksi.

Oli neito, nuori, n채tti,
kultakutrinen, ihana,
aivan niin kuin tarkoitettu
pojan rakkaaksi, omaksi,
siihen rinnalle, ratoksi,
ymm채rt채j채ksi, iloksi,
elonmatkan maustajaksi.
횆idiksi lapsien omien,
perheen, kaiken kaitsijaksi,
toveriksi, kumppaniksi,
elinkaudeksi, ij채ksi.

Riemullinen onnentunne,
miehen mieless채 v채risi,
elon t채rkein t채yttym채ss채,
nainen rinnalle valittu,
Tulevaisuus onnellinen
ottajaansa vain odotti.

Kaunis nainen, kallis nainen,
poika huomasi piankin,
pennit juoksi julmetusti,
kauas vauraus katosi,
rahavirtain vieriess채,
varat vaihtuivat veloiksi.

Talon, vaimo vaati viel채,
ison, mahtavan, komean,
oman auton, minkkiturkin,
piian hoitamaan taloutta,
elettiin niin loistavasti,
ett채 naapurit kadehti.

Velkaa kertyi kaikenlaista,
panttina pihakivetkin.
Laina sinne, vippi t채nne,
viel채 vekseli varulta.
Tuli maksuvaikeuksia,
meni luottokin samalla,
vaimo l채hti kanssa toisen,
hajosi koko paletti.
Lapsetkin vei menness채ns채,
repi rinnasta syd채men.

Muovikassi kainalossa
mies nyt rantoja vaelsi,
hyl채ttyn채 harhaellen,
p철hn채ss채 p채iv채ns채 kulutti,
roskiksista sy철misens채
koirien kera kalusi.
Sinoliin murheensa hukutti,
tenttu tunteet turruttivat.

Itsesurman julmat voimat,
otteella tarrasi lujalla,
rohkeutta silti puuttui,
채idin muistelu pelasti,
mutta kurjaa taivallusta,
mietti murheella syv채ll채.

Pahat voimat kintereill채
miehen pohjalle panivat,
heilui nyrkki, iski puukko,
ovi vankilan kolahti.
Syd채mehen synkkyys sy철ksyi
viha sieluhun asettui
meni mieli murheiseksi,
apaattiseksi ajatus.

Vuodet vieri vitkastellen,
portit vankilan vavahti,
ik채채ntynyt harmaap채inen
vanhus vapauteen vaelsi.
Muoto musta kasvoillansa,
synkkyys mieless채 yh채ti.

Ilta tummuvi jo silloin,
kera kasseineen k채veli
kalmistossa hiljaisessa
mieless채 vaivojen lopetus,
murtumaton muuri eess채,
sillat s채rjetyt takana.

Silloin huomaa leimahduksen
valon kirkkaimman l채hell채,
joka muuttuu enkeliksi,
횆idin hahmoksi tulevi.
-Kuule poikani parahin
jaksa tiesi uupumatta,
kunnes kutsun saat kotihin,
채idin lempe채n sylihin.
Voimaa annan matkallesi,
mene rauhassa rataasi,
loppusuora viel채 jaksa,
sitten juoksu on lopussa.

Pakkasaamu kylmetytti
puistoon sankarin lopulta,
aivan turha matka mainen,
reissu pitk채 niin kivinen.
Kurja nuoruus, kurja kuolo,
kurjaa kai koko el채m채.