Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Tuonenvirran tumma lautta

PDFTulostaS채hk철posti

1.

Vuodet vieri verkallensa,
aika kaamokseen katosi,
jatkui varjot illan tullen,
y철 jo synke채 l채heni,
loppumassa taival mainen,
tiimat kellossa v채h채n채.

Hetken huomasin sopivan,
tuokion niin tarpeellisen,
menn채 synkille vesille,
Tuonenvirran vaihehille,
kyseleen joko jonossa,
paikka mulle kirjattuna,
joko vuoroni tulossa,
lauttapaikka oottamassa.

Virta tummana soluvi,
vesi musta verkallensa
vierii kallion koloihin,
halkeimihin Hiidenkiven.
Huomaan, lautturi tulossa,
tumma kaapu harteillansa,
mustan lauttansa per채ll채,
synk채n hahmon soutamassa,
luu vain otsassa kumotti,
k채det luiset sauvoimessa.

2.
- ONKO KIIREIT횆 PIT횆NYT,
kysyn tuolta lautturilta,
joka lauttaansa meloen,
tulee rantaan synk채n virran.
- Sakkia toisinaan rutosti,
v채lill채 taas heikommasti,
joku k채채nn채ht채채 takaisin,
kun ei liene aika kyps채.
Vied채채n muutama v채kisin,
kun ei tied채 tuntojansa.
Jokaisen m채 vuorollansa,
saatan virran tuollepuolen,
jossa rauhaisa satama,
jokaista on oottamassa.

Manalan synkill채 vesill채,
lautturi kohentaa viitan,
silm채t aukkoina n채kyv채t,
hampaita ei huulet peit채.
Mulle lausuu taas sanasen,
채채ni j채inen, kammottava:
- Onpa vuorosi l채hell채,
kansipaikka merkittyn채,
viel채 vuottele v채h채sen,
odottele rauhaisana,
kunnes kutsutaan sinua,
viimeiselle matkallesi.

Korpit tummina tulivat,
haaskalinnut liiteliv채t,
joen kolkoimman kohalla,
Tuonenvirran vaihehille.
Tiesiv채t nuo tummat linnut,
nyt on loppu jo l채hell채.

Lautturi n채in suostutteli:
- Nouse lautalle kaveri,
p채채set huomaan Mestarisi,
mik채 lienee se sinulla?
- Kaikki vienen tarkallensa,
virran vaikean l채vitse.
Tuonenvirran tuolle puolen,
josta koskaan ei palata.

Enp채 kuunnellut m채 tuota
lautansoutajaa suruista.
L채hdin viel채 etsim채h채n:
- Jospa l철yt채isin paremman
paikan jossa riemuisammin
voisi sieluni iloita,
helkytell채 kanneltani.