Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Eli muinoin neito kaunis

PDFTulostaS채hk철posti


Eli muinoin neito kaunis,
ylen siev채, niin sorea
kauniimpi kuin norja koivu,
tahi kukkanen kedolla,
notkeempi kuin nuori vitsa,
taikka pihlaja m채ell채.

Oli vanhemmat vakavat,
jopa vallan ankaratkin,
neidon vankina pitiv채t,
nuoren naisen kammiossa,
jossa murheisna makasi,
vuoteellansa vollotteli.

Usein mieless채채n rukoili,
kohtaloaan kauhisteli,
sill채 tyrm채ss채 tylyss채
nuoruus hukkaan joutumassa,
- Minut Kohtalo kohota
lent채v채ksi lintuseksi,
taikka hiireksi alenna,
koloissansa piilev채ksi,
siell채 lieneepi parempi,
kuin on kurja kohtaloni.

Neito mietti ja manasi,
kaltereita ikkunassa,
sek채 lukkoja lujia,
est채m채ss채 karkaamista.
Ovet vahvat on vasiten,
tehty neidon kahleheksi,
ettei kauaksi kotoa,
pakene neito, kaunokainen.

Kului vuosia monia,
ajanratas raksutteli,
tiukat vanhemmat, totiset,
paatuivat vain raaemmiksi,
neidon rautoihin panivat,
vahvat kahleet kalkuttivat
neidon ranteisiin panivat,
sek채 nilkkain ymp채rille.

Siell채 tyrm채ss채 pahassa.
kuihtui neito, kaunokainen,
harmaaksi meniv채t hiukset,
puna l채hti poskiltansa,
loppui loiste silmist채ns채,
kuihtui vartensa sorea,
meni selk채 k채ppyr채lle,
sammui neitosen el채m채,
kaunottaren kasvaminen.

Nytp채 muistona tyt철st채,
kasvaa kaunis pihlajainen,
kertoo synkeit채 sanoja,
tarinoita tarjoileepi,
niille joilla lie kyky채,
synk채t seikat irroitella,
niist채 kertoilla monille,
jotka jaksaa kiinnostua,
noista menneist채 ajoista,
kauan sitten ollehista.