Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Punkerinkankaan kirkkopyh채

PDFTulostaS채hk철posti

Er채maassa rauhallista,
luonto hiljainen huminoi
susi vaani saalistansa
karhu marjoja ker채si.

Sunnuntainen kaunis aamu,
helle p채iv채 niin hele채,
oli j채lleen koittamassa,
pouta seesteinen tulossa.

Silloin 채kki채 kumahti
kirkonkello mahtavasti
susi kuonoa kohotti
karhu nousi katsomahan
mik채 meininki menossa
onko uhka saapumassa.

Kutsui kello kummahdellen
kansaa saapumaan sanalle
saamaan hengen vahvistusta,
kutsua kuulemaan Jumalan.

Saapui kansaa kaikkialta
kulki korpien l채vitse
pitkos puita ponnistellen
halki metsien osasi.
Veneell채kin vett채 pitkin
kansa kirkkohon vaelsi.

Kirkko kansa tummissansa
virret vahvimmat viritti
komeana kaikui laulu
kirkonkattohon kajahti,
uloskin se etsi tiens채
siell채 mets채h채n levisi.

Pappi, ankara rovasti,
luki saarnan tuomitsevan
syytti synneist채 kovasti
uhkaeli tuomiolla
kadotukseenkin manasi
kauhustutti kuolemalla.

Pappi kiihtyi vain kovemmin
sivalteli saarnan s채il채,
rahvas penkeiss채 vapisi
vakaa kansa kauhuissansa.
Joko turma nyt tulisi
viek철 sielut saatanalle.

Tummat pilvet taivahalla,
raju ilmako tulossa,
jyrin채채 jo kuuluu tuolta
takaa korpien kivisten.
Salo maiden maisemista
suuren kuusikon sis채st채.

Ukon valkoinen vasama,
tuli kirves taivahalta
iski ristihin rajusti
kirkon kattoon kapsautti,
tulen r채yst채isiin r채j채ytti
kuumat kielet nurkanp채ihin.

Lensi laajalle kipin채t
tuleen syttyi Herran-huone
kansa kirkosta pakeni,
rynt채 s rahvas kartanolle.
Katsoi kauhulla paloa
tulen liekkein loimotusta.

T채m채 kostoko Jumalan?
Syntiselle suunniteltu,
kun on palvottu Paroja,
sek채 muita mahtavia
taika keinoja monia
noituuksia noudatettu.

Hiipui hiljalleen kek채le
l채hti kansa raskain mielin
koti konnuilleen takaisin,
oman pellon pientarille.
Taakka painava povella
synti kuorma sielussansa.

Er채 maassa j채lleen rauha
poissa kellojen kumina,
Hauta ristit kummuillansa
katsoi kangasta karua,
viestej채ns채 hukka ulvoi,
luonto menneit채 tarinoi.