Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Voi mua poloinen poika

PDFTulostaS채hk철posti

VOI MUA POLOINEN POIKA

Voi mua poloinen poika,
orpona min채 vaellan,
yksin kuljen polkujani,
syrj채teit채 sinnittelen.

횆iti hylk채s pienokaisen,
is채 matkoihin maleksi,
jouduin mierontielle silloin,
syrj채seuduille pahoille.

Vierin loukoissa talojen,
is채ntien potkimana,
em채nn채t salaa sysiv채t,
penskat p채채lle syljeskeli.

Koiranluita m채 kalusin,
nukuin lautalattialla,
ilman peittoa palelin,
n채lk채isen채 nukkuessa.

Siit채 vartuin ja isonin,
mua ty철hon tyrkittihin,
pantiin kauheat urakat,
p채iv채tingit tiukimmatkin.

Mutta selvisin sisulla
pahimmista vaikeuksista,
kuokin kahdenkin edest채,
teinp채 kolmen saavutukset.
2.
IS횆NN횆LLE EI SOPINUT,
em채nn채lle ensink채n채,
mua pilkaten pahasti
mieron tielle tyrkk채siv채t.

Mielell채ni l채hdin tuosta,
ihmisten tylyin talosta,
uskoi ett채 paistaa viel채,
p채iv채 kauniimpi minulle.

Tiell채 pitk채ll채 vaelsin,
taipaleita taapertelin,
r채nt채채 naamaani sateli,
kylm채채 vett채 kasvoilleni.

Enp채 tuosta m채 tyk채nnyt,
ilmasta niin surkeasta,
taloon poikkesin pihalle,
p채채sin torpan kartanolle.

Nainen lempe채, leve채,
oli leip채채 paistamassa,
siin채p채 rutosti ruista,
sek채 rieskaa reilunlaista.

-P채iv채채! toivotin tupahan,
em채nn채lle k채tt채 annoin,
oli kasvonsa hymyss채,
silm채t loisti t채ht철sin채.

Em채nt채, napakka nainen,
oli kaunis ja korea,
aikoja jo mieskin kuollut,
lapsia ei siunaantunut.

Sanoi leski tuo minulle,
poijalle niin pontevalle:
- Jospa j채isitkin taloksi,
t채ss채 kahdelle tiloja,
kaksin paljon kaunihimpi,
olla yhdess채 mukava.

Tuumin tuota itsekseni,
tuntui ehdotus hyv채lt채,
nytp채 viimein onnistaapi,
talon saan sek채 em채nn채n,
mik채s sitten ollessani,
elonp채ivi채 oleilla.

Hyvin kulki rinnatusten
matka siev채sti soluen,
riitti rauhaa, rakkautta,
leppoista rinnakkainoloa.

Meni vuosi, taittui kaksi,
jopa kolmaskin jotenkin,
ajatukset sitten alkoi,
menn채 ristihin todella,
muuttui nainen naureleva,
pirtti hirmuksi rupesi.

Kauaa kuunnellut en tuota,
p채채tin l채hte채 talosta,
riidell채 en tahtonunna,
pahoja lauseita sanoa.

Nyt m채 pitkin maata kierr채n,
reissumiehen채 vaellan,
mets채 on mun yst채v채ni,
salo suojaisa kaveri.


TASA-ARVO SAAVUTETTU

Onpa maailma sekaisin,
kilvoittelee kaikki kansa,
ett채 saataisiin hyv채ksi,
tasa-arvoisiksi hommat.

Naiset tahtovat kovasti,
olla aivan miehen lailla,
perseet kiskaista olalle,
nuppi t채yteen viinaksia.

Toki t채ytyy miehen lailla,
panna rennosti remontti,
kaikki arvot, tuntemukset,
uuteen kurssiin ne ker채t채.

Jopa hoituu hommat silloin,
kun on vanhemmat molemmat
tasa-arvoisiksi saatu,
viinaa tarpeeksi vedell채.

Mit채 siit채 vaikka lapset,
itkee kesken채채n kotona,
hukattua lapsuuttansa,
tasa-arvo n채in opetti.

Tasa-arvoisesti my철skin
tehd채채n hommelit kotona,
paitsi, ett채 t채ytyy miehen
naista tarkasti totella.

Rahat nainen hallitseepi,
mies saa muutaman roposen
tasa-arvon k채skem채n채
maksut puoliksi jaettu.

Helppoa on miehen taival
eip채 tarvitse inist채,
tasa-arvon t채yttymist채
mies kuin p채 ssi on narussa.

VELLOI VIRTA VIEHKE횆STI

Velloi virta viehke채sti,
k철ng채s kuohuten kohisi,
aallot nousi vaahtop채iset,
laineet laajalle levisi.

Pieni venhe lainehilla,
paatti vaappuva vesill채,
koitti p채채st채 sortumatta
rantaan rauhaisan sataman.

Iski laitaan venhon laine,
aaltoihin paattikin katosi,
urheasti tuulta vasten
kokka keulien yritti.

Paatti virrassa jokaisen,
venhe virran viet채v채n채,
el채m채nmeren oloissa,
etsii suojaisan sataman.


VALTAKUNTA KUNNIASSA

Ompa kuultu kaikenlaista,
ompa kuultu, ompa n채hty,
ompa lehdista luettu,
t철ll철st채kin tuijoteltu.

Ovat tiedossa tuhannet
r철t철stelyt valtaherrain,
sek채 tekstarit todella,
kuin my철s seksiseikkailutkin.

Onhan Vanhanen vakava,
ministeri melkomoinen,
vaihtaa naistakin n채tisti,
imagolleen suopeaksi.

Toki hoituvat hyvinkin,
asiat nuo valtakunnan,
joten kaikki on hyv채sti,
jopa vallan mainiosti.

Tosin kuuluu kurnutusta,
joka puolelta kitin채,
palkkakuopassa on kaikki,
joku montussa per채ti.

Mutta tuskin tyytyv채inen
lienee milloinkaan mokoma,
ihminen kun kaiken ottais,
vaikka naapuri h채d채ss채.