Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

El채kkeelle j채채dess채ni

PDFTulostaS채hk철posti

Niin meni eloni p채iv채t.
Vieri viikot, kulki kuutkin
niin kuin lastu lainehilla,
veiste virran viertehill채,
pilke pitkill채 selill채.

Tuuli tuota kuljetteli,
tahdotonta tuuditteli,
sinne t채nne siirr채tellen,
kevi채sti keikutellen,
aallon armoilla ajellen.

Aurinko ajan kuluksi,
p채iv채ns채 piristeheksi
kurkki pilven piilosista,
vilkkui vetten aaltosista,
iski silm채채 ilkamoiden
riepoteltavan ratoksi,
ajeltavan ajan kuluksi.

Silitteli silloin t채ll철in,
hellitteli hetken pienen
p채채t채 pomppivan polosen,
ajuluuta aallon viem채n.

Jopa vaikeni kohina,
keventyi jo keinuttelu.
Suvannoissa souatellen
hiljaa soljun hiivitellen,
aallon ly철matt채 ylitse,
pauhun p채채t채 painamatta.
P채채senk철 pian perille,
vierink철 jo virran suulle,
merelle rajattomalle?

Muistot on monet minulla
p채ivilt채 paennehilta,
kausilta kaonnehilta.