Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Oisinpa jo laiturissa

PDFTulostaS채hk철posti

Ylit채n ulappaa suurta,
soudan selk채채 saaretonta
yll채in synk채t pilvenlongat,
myrskyn merkit melkein mustat.

Jyr채ht채채 jykev채 채채ni
yltyy ylh채채ll채 jylin채.
Leiskahtavat leimahdukset
ristiin rastiin taivaan halki.
Putoaa pisara suuri,
seuraa toinen, kiihtyy tahti,
sataa kohta jo kohisten,
rankka kuuro tuo rakeita.

Puuskissa kovan puhurin,
suuren tuulen tuivertaissa
kokan ohjaan rantaa kohti,
lahden laituriin yrit채n
ankarasti ponnistellen,
hampaitani yhteen purren,
pelon riippa rinnassani,
s채ik채hdys syd채mess채ni.


Olen niin per채ti pieni,
myrskyn armoilla avuton.
Voimani ovat v채h채iset,
kykyni kyseenalaiset.


Syv채lt채 sisimm채st채ni
takaa turtuneen tajunnan
esiin pyrkii n철yr채 pyynt철,
kumpuaa rukous harras:
Varjele, vesien Herra!
Salli, s채itten hallitsija,
ettei iske taivaan nuoli,
satuta salamanisku,
vihuri venett채 kaada,
laine lastasi hukuta!