Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Millainen on suomalainen?

PDFTulostaS채hk철posti

Perinnetieteen peruskurssin kollektiivinen runo kalevalamitalla,
Joensuu 2004, opettajana prof. Seppo Knuuttila.

Miten synty suomalainen,
kusta kasvoi ristikansa,
tuonne kylm채h채n kyl채h채n?

Sukes puiden kuiskinnasta
noilla suurilla saloilla.
Pohjan tuulen tuoksinnasta,
huokauksista hyyt채m철isen.
N채in on heimo hengetelty,
suku Suomen synnytelty.

Pitk채hapset harmaap채iset,
miehet viisahat pahukset,
tiet채jien syntyjuurta,
shamaanien seuraajia.
Humalan sateesta juovat,
ilon l철yt채v채t surusta.
Vaimot noidan tytt채ri채,
hiukset ruohosta punottu,
tiet채jille luovutettu,
kysym채tt채 pois luvattu.

N채ist채 nousi suomalaiset,
kansa vahva ja jykev채.
T채채ll채 seisoo syntyjuuret
laulujen asumamailla.

Niinp채 onkin suomalainen
oman tiens채 kulkijana.
Ajattelee itseksens채
n채it채 syntyj채 syvi채,
yksiksens채 turjottavi
t채채ll채 Pohjolan per채ll채
pieni karski kansa mets채n.
Siet채채 tuulen, siet채채 tuiskun,
ahkeruuteen taipuvainen.

Pime채ll채 maan per채ll채,
lakeudella tuulisella,
loimussa revontulien.
Opilla tuhanten vuotten
saunan valkean tekevi,
pihan astuvi lumisen,
otsalla ajan ahavat
tuijottelee talviteille.

Mets채n pieni mennink채inen
ylv채s vaikka itsep채inen.
Kes채m철kki vetten luona,
harvaan on asuttu paikat,
oma rauha kullankallis.
Luonto meihin vaikuttavi
kuuset, hongat koivut, tammet,
mets채kansa, meid채n kansa,
graniittinen kalliomme.

Suomen tytt철, suomen poika
hiljainen, juro, vakava,
luonnonlapsi mets채l채inen,
sisupussi saunatonttu.
Veneell채ns채 tervaisella
soutelee sinisen j채rven.
Samoo mets채t marjastaen,
kulkee vainiot sienest채en.
Velan taakka hartioilla
talon suuren pystytt채vi,
maksajalla pitk채 pinna.

Sinnikkyydest채채n on kuulu,
rehdikkyydest채 kehuttu.
Ja vaikka hyvin menisi,
ylpeile ei kansa sill채.
Outo aate heit채 vieden:
on onni askeleen edell채.
Mittaa ottaa vierahasta,
yht채 lailla veljest채ns채.

Sodat k채yty rinta rinnan,
suru mieles kuin sudella.
Vereslihalle kajottu,
typ철tyhj채n채 hyl채tty,
j채rki j채채d채 j채채tym채h채n,
l채mm철n kaikota lihasta,
yksin soitanta syd채men,
toivotta sateessa kuolla,
lehtien seas m채d채t채,
maaksi sy철d채 nilvi채isen.

T채llainenk철 ulkomailla
maine meid채n suomalaisten:
Kurja kansa Pohjolasta
sivistyst채 vartoo vasta.
Etiketti viel채 vieras
pojille per채kamarin,
siskoksille syrj채seudun.
Aina valmis viinan tielle
kallisteluun Koskenkorvan.
Pist채채 poskeen salmiakin
maiskutellen merkkareita.
Tuppisuinen tuurijuoppo
saunassa k채y silloin t채ll철in
ja hakkaa vastalla ihoa.
Lumihankeen juoksee viel채,
p채채 lle ottavi olutta.
Ettei rinta r철yhistyisi,
puukoin riidat ratkotahan.

T채채k철 nyt on suomalainen:
surffaa p채ivisin netiss채
viihteen, tiedon l채hteill채.
Kiit채채 kaupungin humussa
itse채ns채 etsiskellen.
Ykskin kaunis nuori nainen
mieli missikilpailuihin
tullaksensa julkkikseksi;
muodokas on suomineito
muotoihinsa tyytyv채inen.

Eik철s korvas kohta j채채dy,
kintut puikkoin napsahtele?
Viel on viiskyt ennen meit채,
sent채채n kaksi taaempana.
Sua ovimies jos ei ammu,
baariin siit채 ehk채 p채채set,
nelj채채n asti koikkelehdit.
Snagarille sitten matka,
on jo siell채 oottamassa
jono jokseenkin kuriton.
Bussiin vasta tunkiessas
ota jelppiin kyyn채rp채채si.

Voimaa ei kai koosta koidu,
omaisissa olkoon mahti.
Mieliss채 ter채v채in miesten,
kasvoilla koreilla naisten
suomalainen tunsi tiens채.
Tiesi tiedot, vehkeet v채rkk채s.
Kaappiin jouti lenkkikeng채t,
verkkaritkin tunkiolle.
Tuli k채nnykk채 k채tehen,
muotia Marimekosta,
musiikista Suomen vienti.
Suomalainenkin sivistyi.

Menneisyyden meht채l채inen,
kah, maailmankansalainen.