Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Kirottua kirkkautta

PDFTulostaS채hk철posti

J채lleen joutui armas aika,
suvi Suomeen sai suloinen.
Antaa aurinko valoa,
syyt채채 s채ihky채 s채teitten.

V채ki vaatetta v채hensi,
paljasti ihonsa pinnan.
Min채 en hihoja k채채ri
enk채 lahkeita lyhenn채,
hae en p채채lleni hametta,
pois en nakkaa lakkiani.

En m채 paidatta palaisi,
k채채reett채 en k채rventyisi,
mutta suuttuvat soluni,
keteni k채y kiukkuiseksi.

Niit채 en uhmata halua,
rohkene en riskeerata.
Teen kuin k채ski l채채k채rini,
hoitohenkil철 hoputti:

Pid채 piilossa ihosi,
pinta alla vaatetuksen.
V채lt채 auringonvaloa,
pahaa paistetta kavahda.

Vaikka oisit varjossakin,
p채iv채 pilvess채 pysyisi,
rasvaa nahkasi rajusti,
suojavoiteella sivele
kehon kaikki paljaat paikat
korvantaustoista ruveten.

Ei tuo tuntunut kivalta
eik채 juuri naurattanut.

Mutta veist채 v채ist채채kseni,
kirurgia kaihtaakseni
voidepullosta puristin
inhan m철nj채n k채mmenelle.
Vellin valkean levitin
nyrpe채lle naamalleni
tiukkain huulten tiet채mille,
selkiin k채tteni sivelin,
kaksin verroin kaulalleni.

Kauhea on kaulukseni,
hihansuuni hirvitt채v채t.

Kohta voidetta lis채sin,
enensin emulsiota.
Luulin tuon jo turvan tuovan,
suojan saavani oletin.

Vaan nyt v채itt채채 p채iv채lehti,
sanoo arkinen aviisi,
ett채 tohtori tuleva
v채s채tess채채n v채it철st채ns채
oli toista jo todennut,
uutta harmia havainnut.

Rasva onkin riitt채m채t철n,
voide voimaton apuri.
Pitk채aaltoinen s채teily,
uvb:t채 ilke채mpi,
tuosta tunkeutuu l채vitse,
solahtaa sis채채n solujen,
kehitt채채 kemikaaleja
sy철v채n riski채 lis채ten,
karsinoomaa kasvattaen.

Mik채 nyt neuvoksi minulle
auringon n채in ahdistaissa?
Sein채ink철 sis채lle j채채d채,
vet채yty채 verhoin taakse?
S채kin p채채h채ni panenko
maassa saakka laahautuvan,
kaavun aivan aukottoman?
Miten silm채t piiloon saisi,
niin ettei kasvaisi kaihi,
myki철 ei harmaantuisi,
rappeutuisi verkkokalvo?

Olet kelju, p채iv채n kehr채,
talebaneja pahempi!
Ne sallivat sent채채n miesten
pit채채 naamansa esill채.
Valta on jo heilt채 viety
vaan ei sulta vied채 voida.
Sukupuoleen katsomatta
terrorisoit s채 jokaista.

Sulle nyrkki채 herist채n
kiukkuni teen tiett채v채ksi.

P채tk채채k채채n et piittaa siit채
viis s채 veisaat, et v채lit채!
Silm채채 isket ilkamoiden
naurunvirne naamallasi.
Valo ei k채y valjummaksi
eiv채tk채 s채teesi sammu.
Niit채 t채ht채채t s채채lim채tt채
nakertamaan nahkojani
kaivautumaan kasvoihini
harventuneen ilman halki
ohi otsonin ohuen.

Olen eess채si avuton.