Leppäkertulleni
Kirjoittanut Paavo Turakainen
Arkipäivän harmaudessaminun tietäni valaiset
hersyvällä naurullasi,
ymmärtävällä hymyllä.
Â
Arkipäivän huolten alla
minun mieltäni kevennät
lämpimällä katseellasi,
rohkaisevilla sanoilla.
Â
Arkipäivän askareissa
olet aina auttavainen,
pyyteetön ja innostunut,
alati positiivinen.
Â
Joskus huonotuulisena
sinun mielesi pahoitan
lyhyeksi tuokioksi.
Sinä ymmärät minua,
annat anteeksi tekoni,
tylsytät sanojen säilän.
                                                                                                                                                                                                  Â
Jopa yksin ollessani
olet seurana minulle
muistellessani sinua,
yhteisiä hetkiämme,
kaihon häive katseessani.
Â
Ystävyytesi on lahja,
valon välke kaamoksessa,
tuulen suoja tuiskusäällä,
henkä ys suven suloisen.
Â
Kallis leppäkerttuseni,
kaunis kuoresi on kehto,
kehto kultaisen sydämen.