Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Mit채 sylki suuhun tuopi

PDFTulostaS채hk철posti

1.OLIN KOITTANUT KOVASTI
yritellyt raivoisasti
l철yt채채 sointuja suloja,
riemukkaita riimej채kin,
mutta l철yt채nyt loruja,
jorinoita joutavia,
joista soinnut ei hel채j채,
eik채 tunteet tuikahtele.

P채채tin korjata asian
uudeksi sen suunnitella,
ett채 huomaisi monetkin
sanonnassa soinnukkuutta,
joissa helkkyisi hopea,
kirkas kulta kiiltelisi,
soinnut sointuvat soluisi,
rytmi raisu runtelisi.
Runon kauneimman tekisin,
kun vain l철yt채채 v채rkit voisin.

L채hdin matkalle halulla,
reissun p채채lle reuhakkaana,
pistin reppuun reik채leiv채n
sek채 potkan s채rpimeksi.
Juomiseksi vahvan vodkan,
sek채 kossuu t채yden pullon.
Viel채 tarvitsin lapion,
jolla kaivan suuren montun,
kaivannon syv채n tekaisen,
josta l철yd채n riimin raisun,
kauan sitten piilotetun.

2. ENSIN L횜YSIN KUMMAN KIEKON,
se kuin leip채 on leve채,
saanko tuosta raisun riimin,
saanko entist채 paremman?
Py철rittelin kiekkoani,
koputtelin l철yt철채ni,
sit채 rapsutin, ravistin,
kuumensin ja viilentelin,
josko alkaa soinnut tulla,
ilmoille somat s채velet.

Kiven pistin korvaa vasten,
sit채 kuuntelin kysyen:
- Miks쨈ei soinnut soinnahtele,
runot kauneimmat kajahda?
Kivi kylm채 korvallani
eip채 riimej채 rutise,
eik채 rytmi rynnistele,
komppi kiimainen kolise.

Huomasin, ei l채hde sointu,
runo laadukas l채hene,
eik채 nouse hurmioksi,
kiven kalsean hively.
Turhaan tuota tunnustelen,
suotta sointuja anelen.
Vikapisto lienee ollut,
l철yt철 leip채ni kivisen.

Heitin limpun hemmettihin,
kyrs채n kauaksi kadotin,
pettyneen채 l철yd철kseeni,
sanoin kalseat sanani:
- Eip채 tuosta virtaa uutta,
runoratsulle apetta,
t채ytyy l철yt채채 kampe uusi
josta nappaisin s채velen,
siev채n soinnun saavuttaisin.

Otin haavin haavikosta,
uudet konstit koivikosta,
keinot tepsiv채t tekaisin,
likoon pistin kalsarini,
kaiken voitavan varasin,
antennitkin kunnostelin,
ett채 kompin kunnollisen
runoihini viimein saisin,
rytmin raisun ja ravakan,
sulosoinnun soljuvaisen.

3. MIETIN, LAILLA V횆IN횆M횜ISEN
kunnon kanteleen rakennan,
suunnittelen soittov채rkin,
joka toisia parempi,
muita paljon mainiompi,
aivan verraton vekotin,
jolla hurmaan nuoret naiset.

Veteen vieheeni viritin,
ongen pistin oottamahan,
toivoen saalista samalla.
Varmaan siin채 onnistuisin,
kunhan malttaisin v채h채sen,
hoppuni kun hillitseisin.

Kalan kauhean kalastan,
hauen suuren keinottelen,
jolla leuat on leve채t,
kita kahta kauheampi.
Pedon mahtavan vet채isen,
jolla kallo suurenlainen,
siit채 kanteleen tekisin
soittovehkeen verrattoman.
Jopa saisin soinnukkuutta,
sek채 rytmi채 runoihin.

Ootin p채iv채n,viel채 toisen,
ootin viel채 kolmannenkin,
mutta viehe ei tehoa,
kalaa suurta houkuttele.
En saa rannalle kaloja,
edes kiisken pirri채ist채.

4.OLI JUTTUNI JUMISSA,
tarinani tappiolla,
kaikki konstit on lopussa,
hyv채t konstit k채ytettyn채.
Mit채채n l철ytynyt ei uutta,
eip채 toivoa v채h채ist채,
ett채 saisin kunnollista,
tritiikin kest채v채채 runoa.

Menin mets채채n murheissani,
surunvallassa vaelsin.
Enp채 pysty luomaan uutta,
enk채 laatimaan s채keit채,
aikaan saamaan soinnukkaita
noita riimej채 rajuja.

Kun on murheeni mahoton,
suru vallan lannistava,
huomaan miekkosen matalan,
채ij채n vaaksan korkehuisen,
joka juttelee minulle,
sanaileepi hiljaisesti:

- Mik채 murheena sinulla,
mist채 muoto synk채nlainen?
Onko pettymys tavannut,
sinut saanut saaliiksensa.

- Sep채 murhe on minulla,
suru suuri rinnassani,
kun ei sointuvat s채velet,
suostu mulle taipumahan,
saan vain pelkki채 loruja,
saaliikseni sattumalta.

- 횆l채 turhia tupise,
juonittele joutavia,
voisin neuvoa v채h채sen,
opetuksen antaa pienen,
ehk채 huomaisit paremmin,
seikan varsin tarpeellisen.

- Jospa saatat sen sanoa,
kuinka saadaan raisu riimi,
taikka haikuja hyvi채,
laatuisia tankojakin.
Sua kiitt채isin kovasti,
onnellinen siit채 oisin.


- 횆l채 niist채 s채 v채lit채,
reppanoista kriitikoista,
ne vain luulevat osaavan,
mik채 teksti kelvollinen.
Siihen mittaa ei todella,
kenell채k채채n kriitikolla,
vuoksi palkkansa puhuvat,
vatuloivat viisahia.
Kun vain parhaasi yrit채t,
panet k채ytt철철n kaikki keinot,
mit채 mieless채 sinulla
anna tulla tulvimalla,
sep채 riitt채vi hyv채sti,
osaltasi mainiosti.

Sep채 helpotti kovasti
pyyhki murheen mielest채ni,
siisp채 kirjoitan halulla,
mit채 sylki suuhun tuopi.