Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Suvet sittenkin suloiset

PDFTulostaS채hk철posti

Kerran hautasin kes채ni
j채 iseen maahan maaliskuussa.
Sitten paikalta pakenin
syksy-y철 syd채mess채ni,
mieli t채ynn채 marraskuuta.

Sinun luulin menness채si
vieneen kaikki kauniit p채iv채t
multaan mustan paaden alle,
ja sinne joka suveni
kadonneen ikiajoiksi.

P채iv채t verkalleen mateli,
vitkaan vieri pitk채 vuosi.
Tulva tuskien aleni,
itku viilensi ik채v채n,
haava lientyi haikeudeksi,
kaunis kaipuu j채i j채lelle.

Palasi valoisa aika,
suvi saapui ja eteni.
Et ollut minulta poissa,
menett채 nyt en sinua!

On kuin kulkisit mukana
meninp채 mihin tahansa;
kuuman kaupungin kaduilla,
puistikoissa puitten alla,
niityll채 apilaisella
kurkit kukkien terist채,
loistat siiviss채 korennon,
kuusen oksilla oleilet,
haavan lehdiss채 haviset,
kiid채t p채채skyn채 pihalla,
virran varrella vaellat,
polskit rannan poukamassa,
keinut onkien kohoissa,
sorsanpoikana sukellat.

Kun sinun kauttasi sis채istin,
ett채 voi suvi jokainen
olla t채채ll채 viimeiseni,
kaiken herkemmin havaitsen
aistein tarkoin ja avoimin.

Vuosi vuodelta tulevat
suloisempina suveni;
kes채kuut on kukkeammat,
hein채helteet hehkuvammat,
elokuuni kuulakammat.

Nautin nyt ja my철s iloitsen
kun muistan kesi채 niit채,
joina yhdess채 kedolla
kuljimme k채si k채dess채
perhon siipi채 ihaillen,
kukkakimppuja sitoen.