Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Mutta maa se on ikuinen

PDFTulostaS채hk철posti

Paistoi p채iv채 leppoisasti
linnut lauloivat혻 kev채tt채
takana on talven tuiskut
pyryt, viimatkin vihaiset.
Oli kasvu alkamassa
aika luonnossa parasta.

Kuului kolke kuusikossa
ryske metsik철n sis채ll채.
Kaatui hongat huojuvaiset
kuuset korkeat kukistui
Aukko kasvoi kankahalle
runsas raivio leveni,

Iski kirves kirpakasti
saha soitteli sihisten
Antin puita kaataessa
K채rp채n kylm채ll채 tilalla.
Ahkerasti raatoi Antti
hiki virtasi rajusti
Uupumatta, huilaamatta
ty철ss채 tuimassa urakoi.

Miettii Antti: Viel채 채sken
sodan kauhuissa vapisin,
nyt on aikaa uuden p채iv채n,
aika rauhan ja vapauden.
Kodin raivaan perheelleni
siin채 sakkini el채t채n.
Entinen j채i naapurille
veiv채t viet채v채t v채kisin.

Sodat riehuu, kuolee miehet,
mutta maa, se on ikuinen.
Paikan perkaan kunnollisen
tilan tuottavan rakennan.

Nousee maasta mahtavasti
leip채 maukas, vahvistava.
Antaa toivoa parasta,
huomiselle voimaa uutta.
Kohta n채ill채 vainioilla
vehn채 kasvavi sakea,
palkitsee se uurastuksen
maksaa mahtavan urakan.
Poikanikin kasvaessa
saman tuntevi tajussa.

Antti sankari salojen
sisupussi suomalainen,
teki haaveensa todeksi
t채ytti riemuin teht채v채ns채
menestyikin mainiosti
Tiukka tahto, kuin kivest채,
lannistu ei tahtovalta.

Sukupolvet uupumatta
yh채 jaksavat jokainen:
Muuttuu aika, vaihtuu miehet
mutta maa, se on ikuinen.