Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Nyrkki nuijan nukuttaapi

PDFTulostaS채hk철posti


NYRKKEILYMATSI

Oli sossujen salissa,
maneesissa mahtavassa,
matsi mainio tulossa,
ottelu niin oivallinen.

Kunpi miehist채 kovempi,
taistelussa mahtavampi,
siit채 leivotaan kuningas,
hallitsija suomalaisten.
Paksu Paavoko parempi,
vaiko Erkki kettumainen.


Paavo혻 katsoopi keh채ss채
yrme채n채혻 ymp채rille.
Sitoo hanskoja k채sihin,
altakulmain kurkistavi,
joko Erkki채 n채kyisi,
vilahtaisi vastustaja.

Paavo moukaroi kokeeksi,
tuomaria turpiin ly철pi,
vet채채 vaikean vasurin,
viel채 tyypin vartalohon.
Isku tarpeeksi tehokas,
kaataa miehen kanveesille.

Kulmat kurtussa puhisten,
Paavo huutaa karjahdellen:
- Miss채채 viipyypi mokoma
turisija turhanlainen,
mit채 tiet채채 tuo tohelo
politiikan koukeroista.
Min채 paljonkin parempi,
kaikinpuolin taitavampi.

Erkki katsoopi ep채illen,
ovensuusta silm채ellen
joko uskaltaa uhata,
satutella suurta miest채.

Saapuu kuitenkin keh채lle,
paitaa riisuu raivoisasti,
pienet tangat vain jalassa,
alkaa siin채 pullistella.
Paavo katselee kiroten,
vastustajaa kiusallista,
vet채채, suoralla sohaisten
silm채kulmaa vastustajan.

Erkki kallella kyp채rin,
miettii muuta mieless채ns채?

Ottaa 철ljy채 putelin,
kumoaa sen niskahansa,
nyt on luistoa pojassa,
liukkautta lurjuksessa.

Paavo mulkaisee rumasti,
iskee taasen tappavasti.
Erkki v채ist채en vet채vi,
Paavon k철ysiin k철rmyllens채,
nauraa ilkkuen, nolaten,
k철mpel철채 kerskuria.

Paavo nouseepi hitaasti,
silm채t p채채ss채 tuijottavat,
palkeet puhkuen puhuvi,
toverilleen toimittaapi:
- Voi s채 viet채v채n vekara,
panit meik채n mittel철h철n,
t채st채 paikasta pahasta!
T채ss쨈ei kest채 kehnot miehet,
kehnot miehet, heikot naiset,
t채채 on touhua totista,
tosi miesten tuumailua.
T채ss채 tarvitaan tajua,
tiet채myst채 tarpeellista,
t채ss채 riit채 ei ajatus,
eik채 pelkk채 haihattelu!
혻T채ytyy katsoa kahesti,
tuhannesti tuumiskella,
ett채 hommelit sujuvat,
jokaiselle joustavasti.
Luovuta hyv채 toveri,
pannaan seikat selj채llens채,
ett채 hoituvat paremmin
kuntoon kaikki kompromissit!

Erkki nauraen sanovi:
- Voi s채 vanha Mooses-parka,
kyll채 riitt채vi rymin채t,
olet t채yden ty철si tehnyt,
mene rauhassa levolle,
anna vuoro toisellekkin.
Olet surkea demari,
v채채rin hoisit hommelisi,
menit rengiksi retale,
혻ponssarille, porvarille,
myit s채 sielusi rahasta,
annoit aatteen arvostetun!

Paavon suuttumus paheni,
veti ly철nnin heilahtavan,
kohti herjaavaa Eki채,
r채kytt채v채채 r채채p채lett채.
Sattui suora tuo surutta
Erkin leukaan, katkomalla
puheet paksut ja tukalat,
kenkuttavan kiusalliset.

Erkki otti jo lukua,
v채r채hd채 ei silm채luomi.
Nostaa mestari k채tens채,
er채 p채채ttyi toivotusti!