Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Talvip채iv채nseisahduksesta talvennapaan

PDFTulostaS채hk철posti

Vaka vanha V채in채m철inen,

kauan soitti kanneltansa,

soitto kuului kuun tupihin,

laulu p채iv채n ikkunoille.

Kulki kuu tuvan perilt채,

koivun oksille asettui.

P채iv채 l채hti linnastansa,

laski latvoille pet채j채n.

Siit채 Louhi, Pohjan akka

otti p채iv채n paistamasta,

siit채 Pohjolan em채nt채

laittoi kuun kumottamasta.

P채iv채 seisoo paikallansa

talven p채iv채 seisahtavi.

Yll채mme on tummuus pitk채,

aika ammoinen pime채.

Vilu silloin viljasella,

n채lk채 karjan kylm채sell채,

outo ilman lintusilla

ja ihmisill채 ik채v채.

Ilmarinen, taivaan Ukko,

sepp채, mahtava takoja,

takoo p채iv채n paistamahan,

iskee kuun kumottamahan.

Ei p채iv채n hopea paista

taotusta auringosta.

Eik채 kulta kuun kumota

isketyst채 kuuhuesta.

Vaka vanha V채in채m철inen,

l채hti Pohjolan perille

rautavuorta iskem채h채n,

ovet auki laulamahan.

V채채nsi, k채채nsi kaikin voimin,

vankkoja ovet olivat.

Lausui vanha V채in채m철inen

Pohjolasta tultuansa:

쒿ao kuokka kolmihaara,

rautakanget ja avaimet,

p채채st채n p채iv채n paistamahan,

sek채 kuun kumottamahan.

Ilmarinen ahjon laittoi,

avain-iskuja iloitsi.

Niit채 iski p채iv채n kaksi,

iski viel채 kolmannenkin.

Silloin Louhi Pohjolasta

kokkolintuna lehahti,

saapui V채in철l채n tuville,

Ilmarisen ikkunalle.

쒹hoh, Ukko Ilmarinen,

oletpas taitava takoja.

쒮ip채 liene ihme, kumma,

taivaankin olen takonut,

kirjokannen kolkutellut.

쒶it채s isket Ilmarinen

t채ll채 kertaa ahjostasi?

쒴aularengasta takoilen

Louhen kaulan ymp채rille,

jolla akka kytket채h채n

kylkehen kivisen vuoren.

H채diss채ns채 tuosta viuhtoi,

tuhon tiesi jo tulevan.

Lensi, liiti Pohjolahan,

vuoren rautaisen ovelle.

P채채sti p채iv채n paistamahan,

sek채 kuun kumottamahan.

Muutti itsen kyyhkyseksi,

lensi V채in철l채n tuville,

ovelle takojan pirtin.

쒶it채 lensit kyyhky kaunis,

kynnykselle kertomahan?

쒵ensin tuomahan sanoman,

ett채 nousi kuu kivest채,

p채iv채 p채채si kalliosta.

Katsoi itse Ilmarinen,

astuipa pajan ovelle,

n채ki kuun kumottamassa,

sek채 p채iv채n paistamassa.

쒹hoh, vanha V채in채m철inen

laulaja i채n ikuinen,

katso kuun kumottamista,

p채iv채npaisteen alkamista.

Taittuu silloin talven selk채

tammikuisen paikkehilla.

Terve, kuu, kumottamasta,

kaunis, kasvot n채ytt채m채st채,

p채iv채kulta koittamasta,

aurinko ylenem채st채!