Sadetta sydämessäsi
Kirjoittanut Paavo Turakainen
lämmön ja valon valaja
matkannut on muille maille.
Koitti harsoinen hämärä,
laskeutui sumuinen verho.
Â
Kellastuneet koivun lehdet
irtoavat äidistänsä,
leijailevat ilman alla,
orpoina vaeltelevat
vallassa viluisen tuulen.
Â
Tummat pilvet vuodattavat
kaipauksen kyyneleitä,
itkevät kesän katoa.
Putoavat kyynelneulat
pistelevät virran vettä,
sulautuvat suurempaansa.
Â
Vammautuneen kurjen huuto,
trumpetin suruinen soolo,
leikkaa illan hiljaisuuden
ennen kuoleman tuloa.
Kuovin kaihoisa valitus
on kuin viesti rinnastasi.
Â
Vaikka aurinko ei viihdy
seurassa jokaisen päivän,
tiedämme molemmat, että
olemassa on se silti,
armaani, rakastettuni.