Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Sadetta syd채mess채si

PDFTulostaS채hk철posti

Ilta on jo viilentynyt,
l채mm철n ja valon valaja
matkannut on muille maille.
Koitti harsoinen h채m채r채,
laskeutui sumuinen verho.

Kellastuneet koivun lehdet
irtoavat 채idist채ns채,
leijailevat ilman alla,
orpoina vaeltelevat
vallassa viluisen tuulen.

Tummat pilvet vuodattavat
kaipauksen kyyneleit채,
itkev채t kes채n katoa.
Putoavat kyynelneulat
pistelev채t virran vett채,
sulautuvat suurempaansa.

Vammautuneen kurjen huuto,
trumpetin suruinen soolo,
leikkaa illan hiljaisuuden
ennen kuoleman tuloa.
Kuovin kaihoisa valitus
on kuin viesti rinnastasi.

Vaikka aurinko ei viihdy
seurassa jokaisen p채iv채n,
tied채mme molemmat, ett채
olemassa on se silti,
armaani, rakastettuni.