Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Lama

PDFTulostaS채hk철posti

K채ypi t채채ll채 vauhdikkaasti,
keskustelu kiivahasti,
sanat soljuu sinne t채nne,
s채ken철iden s채hk철isesti.

Mik채 on ilmi철n takana,
sis채lt철n채 viestinn채ss채,
kun ei kommentit tokene,
ymm채rrykseksi ylene?
Onko aate v채lj채ht채nyt,
sanomaltaan sammahtanut,
vaiko miehet murtuneina,
v채syneiksikin n채철lt채,
naiset k채yneet uupuneiksi,
sanomiltaan s채ysehiksi?

Kertoo kieli ilmi철st채,
sanan pienen voimastakin,
mik채 hiljent채채 menoa,
pys채ytt채채 tehtaitakin,
j채tt채in miehet ty철tt철miksi,
naiset toimehen tulotta.

Sana pieni ilmeelt채ns채,
lamaseksi lausuttuna,
ompi voimalta osuva,
tehokaskin k채ytettyn채:
seisoo tehtaat teljettyin채,
lukittuna lukkosilla,
varastotkin vy철tettyin채,
tosi t채yteen ahdettuina,
v채ki oottaa ahdingossa,
aivan itkulle herennyt,
miten selvit채 elosta,
velan suuren vaatehista,
mist채 l철yt채채 lapsosille
iloksipa pikkuisille,
leip채채 p채iv채lle ev채채ksi,
s채rvint채 omaan elohon.

Oisko meid채n mietitt채v채,
vastuullisiksi heret채,
tuki antaa toisillemme,
l채himm채ist채kin tukea,
jotta matka kuljettaisi,
sive채sti selvitt채isi,
ilman toisen uupumista,
putoomista pohjaan asti?

Tulee mieleen mennehest채,
el채m채st채 entisest채,
pieni p채tk채 taivallusta,
aherrusta arjen tielt채,
mink채 kerron ohjeheksi,
viitaksi pahan varalta.

Tulee t채ss채 miettim채tt채,
ajatuksiin empim채tt채,
miten ennen rattahilla,
k채rryill채 menopeleill채,
oli laidat laitimmaisna,
per채lautakin per채ss채,
pit채in kaiken kuormastossa,
mukana kulun menossa.

Kaikki kulki kaunihisti,
mukavasti matkatessa,
putoomatta poies maahan,
hukkaan siin채 joutumatta.

Miten kulkee matkatessa,
arjen kiivahan menossa,
yst채v채 nykyajalla,
vieras vierell채 v채h채inen?

Onko matkalla mukana,
seurassa tutun elossa,
lapsi hentoinen l채hell채,
aikuinen v채h채osainen,
laitain tuttuisten sis채ll채,
per채lautasen l채hell채?

Mist채 laitanen lavalle,
lautanen lavan per채lle?

Laidat l철ytyy lausehesta,
per채lautakin puheesta:
Hyv채채 tehden toisillensa,
kaiken kansan ihmisille,
tulee armo heikoillekin,
varjeluskin veljellesi.

Silloin kulkee kuormastossa,
mukana oman elosi,
vierell채 veli vajainen,
sisko heikkokin ujona.

Ei k채y kulku n철yrtym채tt채,
h채t채채 toisen tuntematta,
eik채 ilman rakkautta,
per채lautasta el채m채n.

T채m채n ohjeeksi otankin,
piirr채n mieleni per채lle,
padon laitan paikallensa,
esteeksi per채lautasen,
sanan pienen kahleheksi,
laman taakse taivuttelen,
ettei lapsonen putoa,
aikuinenkaan j채tt채ydy,
elon arki rattahilta,
k채rryilt채 pyh채p채ivien.