Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Hassu heppu hullutteli

PDFTulostaS채hk철posti

Hymypoika, pikku Eppu,
vallan veitikka menij채,
keksip채 taas uuden leikin.
Astui muksu 채idin luokse,
katsoi h채nt채 nappisilmin,
ilo huulilta hyr채hti:
쒿eeth채n mulle hienon viitan?
Min채 ryhdyn P채tm채nniksi.

Emo ensin huokaeli,
varovasti vastusteli,
tomerasti toppuutteli.
Auttanut ei lirkuttelu,
puheesta ei tuo toennut,
annettava vain periksi.

Muori liinasen valitsi,
tuulen kest채v채n retongin,
senp채 leikkeli paloiksi,
joista vaatteen n채in kyh채si,
taikasilkin hartioille.

Oli talvi, nuoskap채iv채.
Vinti철 viiletti pihalla,
kartanolla kapsahteli,
ylv채steli ylpe채n채.
Kangas hulmaht i kivasti
kiven p채채lt채 kiepsahtaissa,
liepeet liipotti per채ss채
pulkan vauhdin kiihtyess채.
Kyll채 nauratti mamia
katsellessa kultaistansa.

쓁oi! h채n s채ik채ht채in havahtui,
쓒inne veijari vilahti,
eksynyt on silmist채ni?

Seisoi hurjimus katolla,
navetan nurkalla nalikka,
r채yst채채n reunalla r채pytti
k채si채ns채 pullukoita.
Siit채 lentohon lehahti,
heitt채ytyi alas, mokoma,
vaippa villisti vipatti.

Maammo horjuili polulla,
liukasteli n채in h채d채ss채,
syd채n rinnassa r채p채tti,
polvet vellin채 vapisi.
L철ysi velmun vallattoman,
joka hangessa t철r철tti,
jalat nietoksen sis채ll채,
tallukat tosi syv채ll채,
k채det ja p채채 vain n채kyiv채t.

Tuosta kaivoi ja lapioi,
nosti pinnalle penikan,
- kinokseen j채i kiinni saapas.
Kotiin kantoi liehuhelman,
riisui pienen paitaressun,
suukotteli ja halasi,
salaa kyynelt채 tirutti.
T채m채 innolla selitti:
쒷채itk철, kuinka kantoi siivet?
Ensi kerran testaan kuusen,
liit채채k철 latvasta paremmin!