Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Sotalapsista pakisen

PDFTulostaS채hk철posti

Taisto talven alkoi vuonna
kolmekymment채yheks채n.
Ruotsi antoi ehdotuksen
ottaa Suomen pienokaiset
siirtolaisiksi koteihin.

Oli meill채 monta suuta,
monta peuhaajaa pihalla
- min채 en viel syntynynn채.
Asuivat oivassa talossa
Lappeen kunnan laitamilla.

Tuli m철kkiin vierailijat,
valtion sananjakajat,
kehuivat ylett철m채sti,
retostivat taitavasti,
miten hienoa on olla,
kun on p철yt채 kukkurainen,
herkkuja on niit채 n채it채;
siel ei maata vieretysten
eik채 ahtaasti asuta;
kullakin oma on huone,
pedattuna pehmo s채nky,
luettavaa laatikoittain.

Ei l채mmennyt tuo is채ni,
횆 itini ei pehmentynyt.
Pappa esteli ja laati:
쒴yll채h채 my철 p채rj채t채h채n.
Pelto kasvaa porkkanoita
sek채 muita juureksia.
Mamma haastoi herttaisesti
vauva helmassa helakka:
쒶arjoja on pensaat t채ynn채,
niit채 pakkaan purtiloihin.
Mik채 huoli meil on t채ss채.

Kyl채ilij채t hermostuivat,
pommituksista puhuivat
- elettiinh채n vy철hykkeell채
vieress채 valtion v채kev채n.
Jutut kun ei auttanunna,
채rhensiv채t virkailijat,
sanoivat s채velet suorat,
virittiv채t vinhan virren,
miten pakkop채lk채h채ss채
kaikki loppuisi avustus,
perhett채 ei hoivattaisi,
jos ei muksuja j채tet채
naapurihin viet채viksi.
Ruokaa riitt채채 aikuisille.

Seh채n taaton kimpaannutti,
nyrkki p철yt채h채n j채m채hti
n채ki tulta, tulikive채,
siin채 virkkoi ja kirosi:
쒿e mit채 nyt hourailette,
turhia noin vihjailette?
T채채l ei uhkailut tehoa,
onnistu ei pakkokeinot.
Mis on teijen j채rkikulta,
moisen oikeuven ajajat?
Jos on miulla vaate p채채ll채,
siit teen peiton piim채suille;
jos on miulla leip채채 suussa,
ensin pist채n pennuilleni.
Mukuloit en huostaan heit채!

Eip채 auttanut kehotus,
painostaminen, vihastus.
Ei hyl채nnyt miespahanen
pilttej채ns채 kasvateiksi,
ottolaisiksi, leluiksi,
eik채 p채채st채nyt emoni
sylist채채n syd채nk채pyj채,
rakkauden rikkautta.

Min채 muistelen nyt n채it채,
mieless채ni mietiskelen.
Kyll채 kasvaa kunnioitus
kohtaan noita ihmisi채.
Vanhan kansan viisaudella
he k채sittiv채t kauemmaksi.

Tarinoita onhan kuultu,
miten orvot mennen tullen
nyyhkineet on l채hd철n eess채:
Ensin siirryt synnyinmaasta,
j채t채t ehtat vanhempasi,
my철hemmin taas saattajina
ovat uudet holhoojasi.

Tuttua on kiusaaminen,
suunnaton suru, ik채v채.
Yksin itkulle rupeat,
kun on kieli aivan outo,
ja kun Suomeen taas takaisin,
oma murre unhoittunut.
Paluu vaikea on sulla
luokse maammon kyyneleisen,
my철skin tyystin alkeelliset
typert채채 olot kotoiset.
Jotkut j채채v채t matkoillensa,
hyl채ttyn채 irtaantuvat.

Merkilliset oppis채채nn철t
aikuisten sopupeleiss채:
maksajina pienet lapset!