Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Ter채vill채 teht채vill채

PDFTulostaS채hk철posti

쒲nte sk채ra, bara rispa!
kuului alkutervehdykset,
sanat, aivan ensimm채iset,
ne sanat, rumat, kamalat,
kovasti korahtelevat,
soinnutta sorahtelevat,
jotka kuulin korvillani
Ruotsin maahan tultuani.

Olipa onni r채채kyj채lle,
pahuksen r채k채nokalle,
etten puukolla pukannut,
vihaisesti viilotellut,
tehnyt huulihalkoiseksi
vaskisella veitsell채ni,
ter채v채ll채 Marttiinilla.
Enh채n kielt채ns채 osannut.

Ketaleesta semmoisesta,
kalehvasta kauheasta,
tulikin hyv채 kaveri
jopa iltana samana,
vaikka leukaillut olikin.

Kun tuli puukosta puhetta:
olennaista oikein onkin,
n채ille Ruotsin ihmisille,
kuvitella Suomen miehet
puukko kourassa kovassa,
niin syytellen ilman syyt채.
Usein siit채 mainitsevat,
t채m채n t채st채 tolkuttavat.

Tottumukset, t채채n tapaiset,
saivat aikaan sielun vamman,
traumaattisen j채rkytyksen,
vaurion i채nikuisen.
Selitetty niin on mulle,
psykoanalyysikin tehty,
vakuuttava ja vakava.
Kai lie siihen uskottava.

On asia aivan selv채,
tykk채n채채n l채pin채kyv채;
siit채 neuroosi kehittyi
(oispa Freud yh채 elossa!).

Juurtui koston kiihko p채채h채n,
tai syd채meen - jos ei p채채h채n.

Kai tied채t, hyv채 lukija;
obsessio, pakkomielle,
h채iri철 viheli채inen
ei oo kunnostettavissa,
solmu selvitett채viss채,
ei p채iv채n채 muutamana,
n채kem채tt채 suuren vaivan,
kokematta harmin, haavan.

On mua laiskaksi sanottu,
joskus nahjusmaiseksikin.
Kiistatta se onkin totta.
Kai se siit채 johtuneekin,
kun sen oikotien valitsin,
helpommasta p채채st채, aivan.

Minusta tuli kirurgi.