Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Haako-renki

PDFTulostaS채hk철posti

Tuo oli Haako, hassahtanut,
kyl채hullu, niin sanottu,
tuossa renkin채 eleli,
tuossa naapuritalossa,
renkin채, hevosmiehen채,
viisikymment채luvulla.

Tuop셭li lopen h철per철,
n채철lt채채n liki hevonen
kuolaiselta kaulaltansa.
Taitanut ei aakkosia,
eik채 l철yt채nyt sanoja,
puheesta ei selv채채 saatu,
채nkytti sit채 enemm채n.

Tallin vieress채 sijansa,
ei ollut h채채vi Haakon huone,
siin채 uinui illan tullen,
ehtoon tultua lep채si,
siin채 p철tk철tti petiss채,
kun ei korsilla kopukan.

Haako, ahkera alati,
uurasti, limassa niska,
hein채t철iss채 heltehell채.

Oikein ohjasi hevosen,
vainiot ja pellot kynti,
rukiin kylvi, kylvi kauran,
elokuussa viljan korjas.
Elon pui on; mylly jauhoi.

Talvisin touhuja v채hemm채n,
oli viel채 mets채t철iss채,
hakkuuhommissa hevosin,
muuten teht채v채t keve채t.

Haako tuossa otti paukun,
ryypyn otti, otti toisen,
ihan noin vain, kolmannenkin,
kuivan kurkun kostukkeeksi.
Nahkalle hiki kohosi,
kohta posketkin punotti.

Nousi tuolta vuotehelta,
puki p채채lle ratsuhousut,
vanhan sarkaunivormun,
mitaleita rynt채채n t채yden,
saappaita ei laiminly철nyt.

Astui meid채n portahille,
tupaan ty철ntyi porstuasta,
tehden kunniaa, selosti:

쒳o on mulle tullut k채sky,
rintamalle on komennus,
m채net tiij채m, minne asti,
셪ittera on taskussani,
kutsunut on Mannerheimi.
Nyt hyv채sti, ty철 siviilit!

Haako-renki ylpe채n채
poistui pirtist채 pihalle.
T채m채n t채st채 toistui n채yt철s,
orjan ohjelmanumero.
Jos ei Haako tullutkahan,
mielt채mme jopa kolotti,
Haako meit채 niin huvitti.

Vaikka orjana olikin,
renkin채 elonsa vietti,
kohtalonsa ei kovempi
nykyaikaan verrattuna;
eih채n heitteille hyl채tty,
potkittuna porrasp채채h채n,
kuukahtamaan kurjuudessa.