Värisevä sydän
Kirjoittanut Paavo Turakainen
Kun jo tummensi tulevan
taivaanrannan synkkä pilvi,
tajusin lopulta, että
minulla on tähtirooli
elämäni näytelmässä,
osuus muiden välttämätön
mutta vain sivuosissa.
Â
Onko nyt jo liian myöhä
parannella ohjausta,
ottaa ohjakset käsiini,
saavuttaa hyvä finaali
laiturilla kun jo seison
siipirikkona rukoillen
peruutusta laivapaikan?
Â
Talonpoika Tuurin lailla
pyydän lähdön lykkäystä
haluaisi kun en vielä
erota lähimmistäni,
jättää kaunista kotia,
syliä suvisen luonnon,
talvipäivän raikkautta.
Â
Olen silti kiitollinen
hetkistä ilon hitusten,
murenista murhemielen,
jokaisesta tuokiosta
uuden aamun valjetessa.
Â
Herää toivo mielessäni
sateenkaaren kauneudesta,
kaaresta värien kirjon
varjossa vakavan uhkan.