Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Myrskyn silm채ss채

PDFTulostaS채hk철posti

Oli silloin iltap채iv채,
syystuuli kohisi, pauhas.
Sade rankka, aallot nousi.
Kuru-laivan l채ht철hetki.
Monet matkalla mukana.
Pursi uhmaten aloitti,
korskeana, ylpe채n채.
L채ksi syksyn harmaudessa
vasten aaltoja, kareita.

Syksy j채rve채 s채vytti.
Yl채pilvet tummenivat,
aallot taivasta tavoitti.
Tuuli yltyi laulamahan,
채rj채hteli 채ksymp채n채.
Py철rteet p채rskyi p채채lletysten,
vy철ryiv채t kohisten vuokset.
Lauloi laineet, myrsky mylvi.
Taivas ulvoen ujelsi.

Kuru-laiva taistelussa.
Voimakkaampi tuulten henk채ys,
luonnon mahti, j채rven vimma.
Kuru-laiva taistelussa.
Mahtavampi myrskyn voima.

Kohtalona haaksirikko.
N채sij채rven murheen hetket.
Aallot laivaa korkeammat.
Valtavat vesien m채채r채t
otti laivan valtahansa
nurin pyyhk채isi aluksen.
Virtt채 julmaa tuulet toivat.
Tuli viesti kuolemalta.

Raatajat h채d채nalaiset
armoilla tuhoisan myrskyn.
Huusivat he kauhuissansa:
횆l채 hylk채채 meit채 taivas,
el채채 viel채 tahtoisimme!

Ei apua silloin saatu.
Vesi kylm채채 j채채t채v채ist채.
Moni uupui kohmeisena,
helmaan j채rven raukenivat.
Hukkuivat syliin syvyyden.
Apu maallinen katosi,
N채sij채rven hauta aukes,
uneen viimeiseen nukutti.
Vei heid채t Satamaan Rauhan.

Polvillensa vaipui neito,
surmaa laivassa odotti
kuolemasta tietoisena.
Katsoi suoraan taivaasehen,
lausui viimeisen rukouksen:
Luojani lepoosi laske,
syliin lapsesi otathan
siell채 taivahan kodissa.
Tied채n sinne saapuvani.

Vesi nousi kyyneleist채.
Rannat itkien valitti.
Ja h채m채rtyi syyskuun ilta.