Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Antti Kempas fr책n Sverige esitt채ytyy

PDFTulostaS채hk철posti

Nimeni on Antti Kempas,
Karjalasta syntyj채ni,
Karjalasta kaukaisesta,
Enon kylm채st채 kyl채st채.

Orastin jo poikaseksi,
mieheksi toki en viel채,
penkereill채 Peijonniemen,
Uusi-V채rtsil채n pit채j채n,
rannikoilla Tohmaj채rven.

Ei ollut el채m채 h채채vi,
tuskin h채채vi, ei leve채,
puoskaa l철ytyi meilt채 viisi,
kakaroita yllin kyllin,
sy철tett채vi채 syliss채.

Ahkera emo alati
lypsi lehm채n, sy철tti possun
eik채 kissaakaan hyl채nnyt.

Tuvassa kuhina kuului,
채idin kintuilla hulina,
hosui koivilla kakarat,
muuten muksut niin mukavat.

Is채-ukko rautaa laski
hitosti, hiki hatussa,
valimossa vaikeassa,
tulisessa tehtahassa
V채rtsil채n yrityksess채.

Kokemattomana jouduin
kaupunkihin muuttamahan,
Joensuuhun l채htem채h채n,
opetusta etsim채h채n,
sivistym채채n p채채st채kseni
yksitoistavuotiaana.

Asuin siin채 ja elelin
korttelissa vuokratussa.
Kaukana oma porukka,
kotiin en m채 sielt채 p채채ssyt,
p채채ssyt en, pakoon en juossut
k채den kaidan k채채ntehess채.

Lyseo vai oppikoulu,
lukio, ei kai opisto?
Kas kun en nime채 muista,
rehtori tais olla Soila
liek철 h채n yh채 elossa?

Vier채hti jokunen vuosi,
taakse taivahan katosi,
takamusta hangatessa
koulunpenkill채 kovalla,
kysyi my철skin kyyn채rp채it채.

Mik채s nyt etehen, poika?
Kerro pois, sit채 selosta,
kursailematta kuvaile
pajunk철ytt채 sy철tt채m채tt채,
multa on jo menny maltti!

쒴uka k채채nsi kohtalosi,
kuka arpasi valitsi,
per채sint채 py철ritteli,
Fortuna vai Kohtalotar?

쒷yt kai muuhun maahan muutit,
muutit pois ja et palannut.

Kertoisitpas maasta nuuskan,
maasta Ruotsissa asuvan.

Kenties et pakise totta,
et totta, todenmukaista,
hyv채 jos todenn채k철ist채.

Johan nyt olisi kumma,
tosi kumma ja kamala,
jos en siit채 selvi채isi,
en taitaisi, en osaisi.

Jospa sittenk채채n en kerro,
ty철nn채n tuota tuonnemmaksi,
kello k채y jo puoltay철t채,
huomenna on rankka duuni,
jomottaa jo kankkujakin.

Ehk채 hieman viisastelen,
sofismeja siemennellen,
syntynyt kai kainoks lienen.

V채rssyt, siev채t, ensimm채iset,
vasta-alkajan etydit,
meni Aulis Rintalalle,
maestrolle kuuluisalle,
s채hk철postilla sujahti.

Jos h채n niist채 selv채채 saisi,
ojennellen, oikaistenkin,
tarinaan palata voisin.

(Antti Kempas fr책n Sverige esitt채ytyy lis채채:)


Takaisin tulivat, laulut,
eiv채t j채채neet empim채h채n,
eiv채t taivastelemahan,
Tampereella k채yty채ns채.

Runot raukat, vaivaiskasvit,
l철ytyik철h채n niist채 tauti,
vakavakin vaiva, varsin,
punatautia pahempi,
olin jo olettamassa.

T채st채 en mihink채채n p채채se,
lauluja ois jatkettava,
virsi채 venytett채v채.
Miss채 katkesi ajatus,
mihin kuukahti s채keeni?

Muutosta kai mainitsinkin,
ruotsinreissusta sanelin.

Putkahti pihalle bussi,
survottiin tavarat siihen,
kapistukset korjattihin.

L채hti Silja Naantalista,
Sinivalko kohta haipui,
meren kaaren tuolle puolen,
rusko iltainen kokassa.

Kuin Odysseuskin muinoin
purjehti v채limerell채,
ajatukset Ithakalla,
Penelopen armaan luona,
niin my철s meill채 harmit, huolet.
Rannikko eteen yleni.