Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Iltasatu

PDFTulostaS채hk철posti

Olinpa m채 yhden kerran,

toisen kerran, kauan sitten

kapakassa ryypp채채m채ss채,

kaljoa kilist채m채ss채

kera kahden mun kaverin,

kanssa Antin ja Pekankin.

Oltiin juotu aika monta,

kippailtu me kuppejamme.

Sitten mieleni sumeni,

aivot l채hti muille maille.

Ja kun viimeinkin her채sin,

kaverit olivat poissa.

Ulkoilmahan k채velin,

kapakasta pois k철mysin.

Ulkona olikin kylm채,

siksi pikkasen palelin.

Autohoni loikkasinkin,

Toyotaani m채 turahdin.

L채ksin y철ss채 kulkemahan,

ajoa karauttamahan.

Auto vieri, tie lyheni,

silm채t nukkui, jalka polki.

T철m채hdyksehen havahduin;

jokin iski autohoni.

J채n철nen ojassa potki,

pitkin hampain s채tkytteli.

Ja kun saavuin m채 l채hemm채s,

olikin j채n철nen hirvi.

Niin m채 hirvelt채 kyselin,

tiedustelin sarvip채채lt채:

"Ootko Anttii, Pekkaa n채hnyt,

kahta mun kaveriani?"

Puhui hirvi, n채in pakisi,

sanat lausui sarvip채inen;

"En oo Anttii, Pekkaa n채hnyt,

mutta m채 sinua autan.

Ota s채 mut kuskiksesi,

ajajaksi, turvaksesi!

Sit me k채yd채 voinemmekin,

etsim채h채n sun kamuja."

P채채stin hirven rattihini,

ohjauspy철r채n mustan taakse.

Hirvi painoi pyyhkim채h채n,

avoautolla ajeli.

Tuuli hiuksiaan l채p채tti,

sarviansakin kokeili.

Poltteli tupakkiansa,

h철p철hein채채ns채 heristi.

Ja Metallican kasetti

t채ysill채 soi rammarista.

Sanoi hirvi, noin nimesi,

puheensa sanoiksi virkki:

"Kaksi on kaveriani,

naarashirvi채 soreita

takapenkin istuimilla

vartoomassa, vuottamassa.

Tekevik철 siis sun mieli,

mit채 mielt채 on halusi?"

"Toki!" m채 sanoin ja suolsin,

tokaisin lakonisesti.

Niinp채 automme pys채htyi,

stoppasi hyrysysymme

parkkipaikalle hyv채lle,

suojapaikkahan karuhun.

Heti hommihin k채vimme,

kuuman kiiman tuoksinahan.

Naarashirve채 hyv채ilin,

takapuoltansa kokeilin.

Kyrp채ni jo niin kovettui,

temmini jo n채in vavahtui.

Itseni sis채채n m채 sy철ksin,

nykivin vedoin turautin.

Parittelun p채채tytty채,

kiiman kuuman vaivuttua

katosivat naarashirvet

johonkin, en tied채 minne.

Hirven kanssa polttelimme,

h철p철hein채채 maistelimme,

nurmikolla vehre채ll채,

alla taivaan suuren, mustan.

Isompi olikin mulla,

suurempi, kovempi keppi.

Siit채 hirvi paljon suuttui,

muuttui mustaks', riitaa haastoi.

Min채 iskin nyrkill채ni,

tempaisin rusikallani.

Hirvi siit채 jo asettui,

pyyhki verta huuliltansa.

Sitten vihdoinkin tajusin,

avautuivat jo mun silm채t,

ett채 hirvip채 olikin

j채n철nen, pupunen pieni.

Eik채 kauaa sitten mennyt,

aikoa ei pois h채vinnyt,

kunnes vihdoin oivalsinkin

k채채rmeen mun pakaran alla.

Ilmaisi j채nis halunsa,

teki tunteet tiett채v채ksi,

madon suuta suukol tuikkas',

kyyhyn suikkas' tunnustuksen.

K채채rme ei pit채nyt siit채,

mato alkoi huutamahan,

pakeni se paikan p채채lt채,

pitkill채 jaloillaan juoksi,

puujaloillaan singahteli,

tavoitteli taivahia.

J채nis siit채 niin pel채styi,

s채ik채hti ja kauhisteli.

Karkuun juosta se kokeili,

onnistumatta yritti.

J채n철st채 otin m채 kiinni,

pupun korvihin takerruin,

laitoin nuotion tulille,

ruuaksi j채niksen paistoin.

Tupakkaa teki mun mieli,

halusin m채 sauhutella,

askiani m채 kokeilin,

tyypp채sin ja yll채tyinkin;

kaverini sielt' m채 l철ysin,

Antin ja Pekan m채 keksin.

Piiloon menneet he olivat

syv채n askin sy철vereihin.

Koska l철ysin m채 kaverit,

keksin parhaat yst채v채ni,

niinp채 baariin suuntasimme,

kapakkahan keikahdimme.

Ja oli se niin kivoa,

niin vitun mukavatakin!

T채h채n loppuvi tarina,

se satu on sen pituinen.