Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Hetkien muisto

PDFTulostaS채hk철posti

Kuka kulki iltasella,
kenp채 p채iv채n p채채ttyess채,
saapui rantaan koivun luokse,
alle lehv채isten혻 suvisten?
Kes채n kukka tuop on neiti,
kaunis, nuori ja sorea.
Ootti siell채혻 armastansa,
sulhoansa vartoeli.
Tuli mies tavan takoa,
tyt철n luokse vartavasten.
Heti sulkivat sylihin
toinen toistansa halaten.
Ja kun saapui iltahetki,
y철 kun tummui, varjot sammui,
lemmen hetki, hurman hetki,
nuoret onnensa omisti.
Siit채 heid채t p채iv채n nousu,
aamun autere tapasi.
Silloin kertoi armaaksensa,
valat vannoi ja lupasi.
Nousi p채iv채 hiljallensa,
aamun aurinko yleni.
Ei ollut parempi p채iv채,
hetki uusi onnekkaampi.
Unohtuivat kuiskeet kuumat,
lemmen lausehet katosi.
Kauas kaikkoi onnen hetket,
p채iv채t nuoruuden hupeni.
Viel채 joskus illan tullen,
p채iv채n pitk채n p채채ttyess채
k채yv채t rannalle takasin,
yksin채ns채 kumpainenkin.
Ei he onnea odota,
eik채 uutta rakkautta.
Katsovat vain ruskoon illan,
kuin se muistoja s채dehti.
Ollos p채iv채, tullos ilta
vanhuutemme saapuessa
itse kullekin omaksi,
muisto kultainen keralla.
Kunpa muistais aikaa lemmen,
s채ilytt채isi sielussansa,
vanhus viel채 nuoruutensa,
kun sai onnesta osansa.