Pahalainen poksuttelu
Kirjoittanut Raija Mäkelä-Eskola
Mitä miehet miettinynnä,
pähkäillyt päissänsä poloiset,
ukkoruojat rustaellut;
entä eukot ja emännät,
kunnan kelpo kaunottaret,
tarkastiko tuumailivat,
kun näin päästiit jyskyjoukot,
savon markut noin mäkehen,
karit kuitsuit kartanolle,
vladimirit vallattomat?
Siitä parku ja pajatus,
vallan kauhia kiroilu,
äkämöinen äkkyröinti,
ettei moista koskaan kuultu
maisemissa mainioissa,
kylliäisessä kylässä.
Päättivä t nuo hanttiin panna!
Kansa lotkehti kujilla,
luona postilaatikoitten,
loput montussa maleksi,
kekkaloitsi kallioilla,
joutanut ei töitä tehhä,
häjin tuskin soppaa syyvvä,
piti olla aktivisti,
kuopan luona lorvehtia,
kuikuilla ja kyttäellä,
viettää yötä pussukoissa.
Niin ol maailma sekaisin!
Mut on miulla suunnitelma,
suuremmoinen ja salainen:
jos ei siirry suosiolla,
poistu pihkuran pakanat,
tällipaukkujen tekijät,
toivottomat tussaroijat,
pistän päähän vokkipannun,
piirrän viikset vinkuraiset,
kiinanpommilla pamautan,
littaan kunnolla latingin!