Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Valkoinen hirvi

PDFTulostaS채hk철posti

Poikasena pikkaraisna,

polvihousuna pahaisna

astelin l채hiaholle

mansikoita maistamahan,

mesimarjaa mielittelin

tuokkosen somia saaha.

Per채mets채채n p채채sty채ni

kumu kuului kankahalta,

narskutus nen채st채 niemen,

kaviot kipunaa iski,

kivet tulta kirvoitteli.

Siin채 juoksi seitsensarvi,

kolkutteli p채채 koholla

ylpe채sti arvon kaiken

sorkissansa kultakeng채t,

suusta hohki huokunata,

sieraimet savua suitsi.

Oli yll채 valkoviitta,

harja kuin vitilumesta.

Pel채t채 en arvannunna,

s채ik채ht채채 sit채 osannut.

Sormi suussa seurasihen,

ihastelin, 채llistelin

paholaisen piestuilua.

Kun mie kerroin t채채n kylill채

kykyll채ns채 naiset nauroi,

urohot ei uskonunna,

luulivat: n채kyj채 n채hnyt.

Paineli nokinen sepp채,

pajan palkeita Simana,

takoi varsin viikatetta.

Vasaran lep채채m채채n laittoi,

istahti ite rapulle,

k채채ri s채tk채n s채채dyllisen,

lehen laitaan laittelihe

kymmensenttisen sikarin.

Kuunteli h철r철ll채 korvin

mit채 miulla mieless채ni.

Eip채 poikaa pilkannunna,

sy철nynn채 sanoilla sepp채:

"Mie sen laajin laulumaille,

virittelin valkohirven,

taoinpa Tapion lahjan,

jotta ois hyv채 ele채,

meij채n poikain porskutella."

Sanoin mie sep채lle siin채

silm채t suitsirenkahina,

ihan innostuin iteksein:

"Taotaanko toinenmoinen,

vasa valkoinen varalle!"

Painoin palkeen puhkumahan,

hiillos kultainen kohisi.

Sitaisi Simana suonet,

vasaralla vauhdit antoi.

Siit채p채 vasa sikisi,

horjui kohta huonoin koivin,

yhytti ison aholla.

Kiitosvirtt채 veisasivat,

lujaa lauloivat molemmat:

"Teij채t t채nne tahtoisimma,

yst채v채t tupaan Tapion

poimimaan makeat marjat,

luonnon lahjat l철yt채m채h채n."

Siit채 asti oon osannut

ker채t채 kotivaroiksi.