Näky nuotiolla
Kirjoittanut Erkki Jormanainen
Takamaille tuonne toivoin
tervantuoksuhun tulille,
luokse lammen liihottelin
kantokahvit keittämähän.
ÂLiekki nuoli nuotiossa,
pakinpohjaa paimenteli,
kiivas kiehinen kihisi.
Sähähteli, korventeli
tuli kuuma kylkeäni.
ÂRannan puista pölläytteli,
tuiverteli tuulenpuuska
lumipeiton pientareelle.
Kaikui hiljaisuus, humina,
salon rauha rikkumaton.
ÂKiehui kypsä kahvi kohta,
kuohui korvike kahesti.
ÂKuu kun kehrää kierrätteli
istahin alas yhelle
mättähälle myötämöisin.
Kunnailta kohinaa kuulin,
kuiskehia kuusikosta.
ÂMikä kultainen kajotti,
lammen huomaan hiplotteli?
ÂIhan kuin kylänkululla
tulikettu taapertaisi.
Valo välkkyi varsitiellä,
pohotti pyry punainen.
ÂSukset suuntasin sikäli,
lammen jäälle luikahutin,
sujahutin suihkimalla.
Painelin pirun perähän.
ÂKetun turkkia tavoitin.
Ahneuttani arvaelin
arvoa tuon enkelini.
Paljon euroja ehotti
päätteheksi pörssipäivän
ketun kaunis kultakaulus.
ÂOsui uhku kuin uhalla,
siihen sukset seisattuivat,
sattuivat ne sohjon päälle.
Vesi tumma tielle tirsui.
ÂTapas tolkku taaperoisen,
loppui lystit löylynlyömän,
taikinat takertui siinä
suksen pohjiin paakkuloiksi.
Eikä perkele havuja.
ÂKaikkosi komea kettu,
näky häippä s niemen taakse.
ÂKohensin kovasti tulta,
tuluksilla tuuhauttelin,
puhalsin palamaan puuta:
kuivatti kovaosaisen,
onnen antoi ahnehelle.
ÂKahvin kohta kuumentelin.
Maistui sumpille mokoma.