Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Vinkupilli

PDFTulostaS채hk철posti

Kerran lasna ollessani,
piim채partana pahaisna,
sain min채 omaksi harpun,
ilokseni 채채nipillin.

Sill채 sitten soittelinkin,
p채iv채t pitk채t pillittelin,.
Siin채 raikui pirtin sein채t,
kiljui ikkunat, kamanat.

Ihasteltiin alkuun ensin,
mielilelua kehuen,
ilopillin saamisesta
lapsen p채iv채ini ratoksi.

Tuli sitten jo varotus,
kohta kielto kerrassansa.
Et' on saatu tarpeheksi
pillin 채채nt채 liian kanssa.

Kun sen kielsi 채iti armas,
soiton kielteli t채tikin.
Niin sain mieleni pahaksi,
itku parkuhun parahti.

Mutta ollen ostoksilla,
taasen kerran kauppiaalla.
n채in m채 mieleisen tavaran,
karamellin hyllyk철ss채.

- Ostatko sin채 namia,
kysyi multa myyj채nainen?
Kun vain viien pennin verran
se nyt maksaisi sinulle?

Oli hintaa liiaksikin,
niin kallis rahattomalle.
-Vaihdettaisko, silloin huusin!?
Pillin pistin p철yd채llens채.

Se herahti nauramahan,
pillin koppasi k채elle.
Silloinpa min채 poloinen
poika mellien himossa:

Koppasin k채tehen pussin,
siit채 taskuhun rutistin,
kohta kaupasta pakenin,
ulos juoksin nurmikolle.

Suuhun ahmin herkkumellit,
karamellit maiskuttelin.
Kohta loppuivat makeat,
tyhj채 pussi j채i j채lelle.

Sit채 vain k채ess채 katsoin,
surkuttelin saamiani.
Jopas v채채ntyi naamav채rkki
itku ilmoille parahti.

Paljon aikaa ei kulunut,
eip채 kauppareissustani.
Kun jo tiesiv채t kotona,
utelivat naureskellen:

Tuli mummukin kotia
h채nkin kauppareissultansa.
Siin채 viel채 naureskellen
niinkuin ilkamoi minulle.

Pisti kiusaksi vahingon
minun ressukan takia:
Lopulta h채n lausahtikin,
sanoi katsellen minua.

Mill채p채s nyt kiljuttaisit,
korvat umpeen vinguttaisit,
pillis kun sin채 h채vitit,
vinkusoittosi kaotit?

Sep채 muisto, lapsen muisto,
kertomus eletty ennen.
Kunpa ois opiksi ollut
neuvo vanhuuen varalle.

Vaan el채m채n varsiteill채,
joskus n채ill채 pitkospuilla
ain oon itkuja porannut,혻혻 혻
monta pilli채 hukannut.