Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Suruni sato

PDFTulostaS채hk철posti

V채hiss채 ovat ne syyni

miksi jatkaisin eloa.

Kun k채velen pellon p채채ll채,

kylv채n murheen siemeni채.

Niille paikat parhaat l철yd채n,

kasvakoot surun sadoksi.

Huomaan jalkani kuraiset,

pellon mullan murheelliset.

Satoni ei viel채 nouse,

murheet silti jo murehdin.

Peltoni surua kasva,

synkkyytt채ni y철n ikuisen.

Aamun tullen jo havahdun,

katson p채채lle murhe-pellon.

Sato nousee nousemista,

suru painaa harteitani.

Katselen satoa kauan,

kuinka kukkivat suruni

kukat ja eloni huolet.

Kukkani ovat koreita.

V채hiss채 ovat ne syyni

miksi jatkaisin eloa.

Niit채n viel채 mun satoni,

sitten aikani on menn채.