Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Okalinnun laulu

PDFTulostaS채hk철posti

Suru syksyn, tuska talven,

lohtua ei mulle tuonut

kev채tauringon hymyily

eik채 perhon ensi lento.

횆채net철n on sielun huuto,

kaiku s채rkyneen syd채men.

Sua kaipaan rakkaimpani,

ik채v채채ni itken illoin,

suren mennytt채 suloa.

V채채rin teit sin채 minulle,

sisint채ni et tajunnut.

V채채rin tein min채 sinulle,

sanan miekalla sivalsin,

kun en tuota tiedostanut,

ett채 syyt oli syvemm채t.

Uskoton en ollut sulle,

en tunteissa, en teoissa.

Uskoton et ollut, tied채n,

sin채 armas my철sk채채n mulle.

Mutta tunteemme sekoitti

ristiriita arvoissamme,

suhde entiseen eloomme.

Syd채nt채mme se satutti,

haavoitti vereslihalle.

Alati ajatukseni

askartelevat sinussa.

Tunnen tuskaa ja surua,

p채iv채t varjossa vaellan,

viet채n y철t unettomana.

Huolta kannan ma sinusta,

v채 istele en vastuutani.

Hyvinvointisi minulle

t채rke채채 on t채rke채mpi.

Olen aina yst채v채si,

sen nyt tahdon ma sanoa.

Oletko sin채 minulle,

se on toiveeni totinen.

Vaikka yksinkin vaellan,

yksin채inen en olisi,

asuuhan syd채mess채ni

kallein aarre kiintymyksen,

rakkauden jalo timantti,

jota ilman ei olisi

toivon kultaista s채dett채,

el채m채ll채 tarkoitusta.