Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Lapsuusmuisto

PDFTulostaS채hk철posti

Mummolassa ollessani
menin mets채채n mustikkahan,
Tapion tupahan ty철nnyin
marjamaito mieless채ni.
Tummuva elokuun ilta
kului kumman joutuisasti,
kehr채 laski kuusikkohon.

Katselin kummia kivi채,
itekseni ihmettelin
outoja olosijoja,
p채채t채 py철ritin, pelotti:
miss채 mahtoi mummo maata,
olla armahin opotta.
Olin aivan eksyksiss채.

Syliss채 salon sinisen
n채in mie ouvon, mustan hahmon.
Y철ss채 yksin l철ntysteli,
huojui suolla huuruisella,
seilasi sumun seassa.

Minut kutsui ja komensi
kerallansa kulkemahan,
taapertamaan tiet채 pitkin.
Per채kk채in my철 purjehimma
kotiin kohta, kartanolle.

Mummo laittoi marjamaijon,
pojan pienen puapotteli
petihin ja peiton alle.

Aamun sitten valjettua
kiirehin mie katsomahan,
kukapa minut opasti.
Huomasin, hyv채nen aika,
tiell채 suuret tassunj채ljet.
Oli k철mpinyt kuningas,
eksynytt채 ohjaellut
mesik채mmen, meh채n is채nt채,
kyl채 n kuulu kummajainen.