Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Suo

PDFTulostaS채hk철posti

Suosta saa minun v채synyt

ruumiini leposijansa.

P채채dyn sinne kaltaisteni

lailla, sill채 sinne kuulun.

Vain on aika vastassani

eik채 se minua tunne.

Suohon joutaa synkk채 mieli,

polvistuen suljen silm채t.

Aamun usva peiton p채채ll채,

suo on peittoni ikuinen.

Hiljainen on ymp채rill채

sammaleinen kuolonvuode.

Suossa on kotini viel채,

yksin채isen hetken p채채st채.

Sill채 t채ss채 maailmassa

ei minulle paikkaa l철ydy,

eik채 pelkoni minua

en채채 voi tavoittaa silloin.

Yksin kulkee yksin채inen

ja kasvonsa j채rven p채채lt채

n채kee vain suruisin silmin.

Viel채 hiljaa soi suon laulu,

kaikki seisoo paikallansa,

ei el채m채 meit채 muista.

Sulkee suo minut syliins채,

hyv채 ilee tuhannet vuodet.

Suosta saa minun v채synyt

ruumiini leposijansa.