Suohon eksynyt
Kirjoittanut Tuomas Keskimäki
Liian kauan on elänyt
eksyneenä juuriltansa,
jotta löytäisi kotiinsa.
Â
On vain aika vastassamme
ja sylissänsä loputon
tyhjyys ympäröi, tuo ilma
on kylmempi jäätynyttä
miestä, sillä ei elonsa
suohon antava koskaan nouse.
Â
Nostaa eksynyt kätensä
ja verensä antaa kerran
vielä sammaleelle valua.
Â
Eksynyt ei suosta pääse.
Â
Tämän maailman pimeys
tekee tyhjäksi lopulta
ja kalpeat kasvot maahan
laskea voi jo väsynyt.
Â
Yksin jää elämä suolle
ja käsissä maan leponsa
viimein jo aloittaa saapi.
Â
Tässä maassa ei väsynyt
suota kauaa voi paeta,
sillä kynnet niiden joita
pelkäät, eivät voi kadota.
Â
Eksynyt ei maata löydä
ja kätensä laskee, silloin
verensä pisara suohon
vihdoin maatua jo voipi.
Suosta ei kukaan pakene,
se mukaansa vie jokaisen.