Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Suohon eksynyt

PDFTulostaS채hk철posti

Liian kauan on el채nyt

eksyneen채 juuriltansa,

jotta l철yt채isi kotiinsa.

On vain aika vastassamme

ja syliss채ns채 loputon

tyhjyys ymp채r철i, tuo ilma

on kylmempi j채채tynytt채

miest채, sill채 ei elonsa

suohon antava koskaan nouse.

Nostaa eksynyt k채tens채

ja verens채 antaa kerran

viel채 sammaleelle valua.

Eksynyt ei suosta p채채se.

T채m채n maailman pimeys

tekee tyhj채ksi lopulta

ja kalpeat kasvot maahan

laskea voi jo v채synyt.

Yksin j채채 el채m채 suolle

ja k채siss채 maan leponsa

viimein jo aloittaa saapi.

T채ss채 maassa ei v채synyt

suota kauaa voi paeta,

sill채 kynnet niiden joita

pelk채채t, eiv채t voi kadota.

Eksynyt ei maata l철yd채

ja k채tens채 laskee, silloin

verens채 pisara suohon

vihdoin maatua jo voipi.

Suosta ei kukaan pakene,

se mukaansa vie jokaisen.