Kuolema nelostiellä
Kirjoittanut Seija Tuohesmaa
ani varhain aamusella
viestin kuuli vaarallisen
radiosta mies tuo nuori:
Kolareita Kuutostiellä,
ojaan rekka retkahtanutÂ
oli varhain Viitostiellä.
Pihan orvokki viluinen
surullisin katsoi silmin,
repsottivat ruskalehdet
visakoivun vaitonaisen.
Leikki lapsi lattialla,
katsoi kahvin keittelyä
sirkeänä, silmin kirkkain,
syliin pyrki pirteänä.
Kielsi vaimo kyynelsilmin
lähtemästä lääkärihin:
liukasteluun liikenteessä
tuiskusäässä talvisessa.
Kilometrit kymmenittäin
ajoi mies tuo tunnollinen,
kunnes kauhu täytti mielen:
Rekka pitkä poikkipuolin
kaartehessa kulkureitin
Nelostiellä niljaisella.
Katumatta nytkö kuolen,
edes virttä veisaamatta,
surematta syntejäni?
ehti mies tuo mietiskellä,
kun jo lensi louhikkohon
kangistuen kalpeaksi.
Tajuihinsa tullessansa
tuokioksi tuskissansa
huomasi mies seuraavansa
elvytystä ruumihinsa
sivullisin linnun siivin,
hengen katsein kahleettomin...