Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Talvi

PDFTulostaS채hk철posti

Niin on talvi yksin채inen,

kuin yksin olisi luotu

levolle t채m채n maan p채채lle.


Kuuntelen miten maan halki
kulkee Pakkasen pime채
varjo, lunta liikutellen.

Katselen lumen valoja,
jotka loistavat hymyn채
hennon harson hankimaita.

Niin on talvi yksin채inen,
kuin yksin se p채채ll채 mets채n
pisaroitaan kuuntelisi.

Kuuntelen palonsa 채채nt채,
miten sukset nuolee j채채t채,
miten Pakkanen jokia
j채채dytt채채 ja hangen viima
saa kauniisti puita nuolla.

Tuo ikuinen talvi kaiken
hetkeksi piment채채, mutta
t채hdet j채tt채채 taivaankannen
kultana loistamaan i채ksi.

Ei t채ss채 elon ajassa
ole kauniimpaa kuin t채hdet,
joiden hohto on kuin unta
aikojen alusta asti.

Katselen valoja kauan,
tunnen hiipuvan tuleni,
joka routaisen maan huurun
on hetkeksi vierelt채ni
sulattanut ja ihailen:
쒮i t채t채 ihminen voi saada,
ei omistaa voi ikin채.

Niin on mieli yksin채inen,
kuin yksin채iseksi luotu,
kylm채ksi eloni ylle,
kuin t채m채 ikuinen talvi.