Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Valosta varjoon

PDFTulostaS채hk철posti

Syntyi p채iv채perhoseksi,

kes채n l채mm철ss채 lepatti,

nousevassa auringossa,

helmassa suvisen luonnon.

Oli hauskaa olla nuori,

juoda mett채 kukkasista,

lent채채 sinne, minne tahtoi,

neitoperhoja ihailla.

Aika kulki kulkuansa,

koetteli kolhuinensa,

synkensi kes채n koreutta.

Muutti perhosen el채m채n,

teki sen varautuneeksi,

kalvoi itseluottamusta.

Muiden seurasta eroten

yksin채isyyteen vajosi,

erakoitui hiljallensa.

V채ltti p채iv채n kirkkautta,

vaelteli siimeksess채,

kulki harsossa h채m채r채n

syviss채 ajatuksissa.

Niin j채i entinen el채m채

p채iv채perhosten parissa.

Luopui kauniista asusta

ja puvun sai y철n v채risen.

Vaikka viihtyi y철n h채myss채,

silti kaipasi valoa,

sit채 etsi ikkunoista.

Takana valaistun ruudun,

suojassa lasisen sein채n,

vajonneena muistoihinsa,

vietti hetki채 h채m채r채n,

tahtoi seurata sivusta,

olla ulkopuolisena.