Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Tuhka lent채채 taivaan teit채

PDFTulostaS채hk철posti

Tuli sy철ksyy tunturista
tuhka tunturin kupeesta.
Liekki leikkaa kalliota
sulattaen suuret paadet,
kuumentaen, kiehuttaen
kaiken tiellens채 tulevan.
J채ljelle j채채 musta tuhka
liitelem채채n taivaan teit채,
taivaan tuulien mukana.

Valtava on laavan lento,
mahtava manalan mahti.
Ihminen on pienen pieni
luonnon voimien edess채.
Tekniikka ei tuhkaa voita,
lannista ei laavaa tiede.
Tosin lauotaan alukset
maasta Kuutakin pidemm채,
planeettamme tuhka silti
voittaa taidot tiedemiesten.
Kun se leijuu taivahalla
peninkulman korkeudella,
s채rkyv채t koneiden piuhat,
katastrofiin loppuu lento,
lyhyt on se kuin kanalla.

Tulivuorien sis채ll채
peninkulmia syv채ll채
helvetti on valloillansa,
ja kun se poraavi rei채n
kylkeen kallion graniitin,
lent채채 laava, tuiskii tuhka
sinisille taivaan teille
s채ik채ytt채en ihmislapset,
tekniikan professoritkin.

Eip채 lenn채 ilmalaivat
tuhkassa lis채채ntyv채ss채,
kopterit ei my철sk채채n kiid채
nokipilvien sis채ll채.
Luonto lait on laatinunna,
miten olla ja ele채
matoisessa maailmassa,
alla suuren tuhkapilven
sek채 rannoilla merien.