Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Pieni jouluinen tarina

PDFTulostaS채hk철posti

P채iv채 kulki muilla mailla,

luonto nukkui talviunta;

koivu lehti채 on vailla,

horroksessa luomakunta.

Kulki tuolloin Pohjan mailla

Herra ihmishahmossansa;

myrskyn suojaa vainen vailla

Luoja kylm채n kohmeissansa.

Kuusi lausui: "Koivu, sulla

hatara on tuulensuoja.

Tuuheat on lehv채t mulla,

tulkaa niiden alle, Luoja!"

Tuli ilta, aamu koitti,

seestyi taivas, myrsky laantui,

vihureissa tuuli soitti,

hiljaiseksi vihdoin taantui.

Virkkoi Herra virke채n채:

"Annoit suojan oivallisen,

vietin y철ni l채mpim채n채.

Vuoksi mielein kiitollisen,

pysyt aina vihre채n채.

Valan annan kelvollisen.

Ollos t채st채 eesp채in aina

merkki rakkauden ja uskon;

olkoot lehv채s ihmisille

lupaus uuden aamuruskon.

Sulaa viel채 j채rvet j채채st채,

kedot kattaa kukkaloisto,

leip채 nousee t채hk채p채채st채,

ei ole turha toivon toisto."

Siksi aikaan joulun uuden

joka pirtiss채 on kuusi,

merkki kasvun jatkuvuuden,

joulu joulun j채lkeen uusi.

Paratiisin persikoita

ovat pallot oksillansa,

pyh채 liekki kynttil철iss채,

pyh채 t채hti latvassansa

loistaa vuoden viime 철iss채.

Aika nyt on hiljenty채,

muistaa tielle n채채ntyneit채,

joulunviettoon keskitty채,

kantaa kaipuun kyyneleit채,

antaa alta kyynelien

l채mmin혻 kiitos rakkaimmalle,

eess채 p채iv채in nousevien

hymy kanssakulkijalle.