Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Melankolian kamarissa

PDFTulostaS채hk철posti

Varhain aamu jo her채tti

levottoman y철n per채st채

j채lkeen tummien unien.

Olento alakuloinen

kuljeskelee huoneissansa

aatoksin ajelehtivin

py철rteiss채 el채m채n virran,

tekee vastentahtoisesti

arkisia askareita.

Syv채luotaa luonnettansa,

avaa sielunsa saloja

sisint채ns채 tutkiskellen:

Yst채v채n채 luotettava,

lupauksensa pit채v채,

ei v채istele vastuutansa,

on itseens채 tyytym채t철n

luonteeltansa k채rsim채t철n

puheissaan lyhytsanainen

ihmisist채 vieraantunut

erist채ytyv채 erakko,

silti huumorintajuinen,

herkk채 mutta sulkeutunut,

aloitekyvytt철myytt채

ja innostumattomuutta

poteva perfektionisti.

Hyvin tiet채채 kohtalonsa

olento kurinalainen,

veikko huolten hallitsema:

Minuuden on vankilana

hiljainen ja askeettinen

melankolian kamari.

Harvoin sinne paistaa p채iv채,

toki toivoa on viel채,

verhoja ei ikkunoissa.

Syv채sti opettavainen

mutta raskas on vaellus

kautta varjoisten kujien

sis채채n sielun sy철vereihin.