Kävin Kalman kartanolla
Kirjoittanut Oiva Pennanen
Istuin pitkän päivätyisen
nahkasohvalla somalla
tuota siinä tuumaelin
sitä aattelin alati
josko käynen vierailulle
vieraan nurkkihin menisin
outoon pirttiin piipahtaisin
sinne vieraaksi vähäsen.
-
Jahkailin ja jaarittelin
mietin miettehet mokomat
josko kintut kantanevi
taikka kunto kestänevi
onko varmuuden varalta
apuvärkit varmistettu
-
Hyvin pitkälle vaellin
nousi tossu terhakasti
ihan kynnelle kykenin
tukikeppi seuranani
eväspussukka selässä
muovikassi kainalossa.
-
Tulin tuolla taipaleella
tosi sankalle salolle
missä huojui honkapuita
kuusipuitakin monia
sudet luikki pensaikossa
karhu portaalla poleksi
hiidenhirvet hiiviskeli
korpit kronkkuivat kovasti.
-
Huomaan siellä kauempana
tuvan pienoisen matalan
tuohesta lie katto tehty
hirret harmajat haettu
jostain kolkon taipaleilta
kaukaa paikalle ajettu
-
Nousin tuosta jo pihalle,
kohottelin kartanolle.
Koira katseli kopista,
luskutteli leukojansa.
Jopa haukahti hutale,
loiruhäntä murmahteli.
Tuoko turmana minulle,
pienoiselle poikaselle?
-
Ovi kirkuen kolahti,
uksi vahva vingahteli
miehen tullessa talosta,
poistuessa pirtistänsä
mua katseli mokoma tihru silmin silmäeli johan virkahti jotakin jorahteli joutavasti - Mikä miekkonen mokoma täällä mailla vierahilla ei on kutsuttu kylähän maaniteltu vierahaksi saati pitkäksi ajaksi asumaan tänne peräti. Mene matkoihin mokoma poissa kalman kartanolta kutsu saapuvi sinulle aika kelloon täyttyessä 1.4.2013
Â