Onnenlintusen joulu

Kirjoittanut Aulis Murto

Kerran jätkä metsän miesi,
rakentaja rankapinon
tulensa teki kivelle,
nuotiosta lämpöpaikan.
Renkun laittihe risusta,
oksan kahvipannullensa.
Kävi sumpille tyvelle,
kannon päälle istuksihe.

Yksin maistoi kahviansa,
itseksensä niin kuin aina.
Siinä sitten mietiskeli
mitä mielehen tulevi.
Kuullosteli, kummasteli,
kaiken keskeen kaipaeli:
Miksi häl ei kumppania,
ei ees kahvin kaatajata?

Siinä ryysti kahviansa,
sumppivettä maistelihe.
Tuli kuukkeli tulille,
onnenlintu oksan päälle.
Kovin siinä tirskutteli,
käännähteli, kurkisteli,
kuin ois tahtonut puhua,
asioita arvuutella.

Suli mieli yksinäisen,
vei jo suutakin hymyhyn.
Palan laittoi leivästänsä,
kyrsän kokkareen kivelle.
Siitä kohta onnenlintu,
lensi kuukkeli likelle.
Tuli aivan tuohon asti,
käen koskeman lähelle.

Virkkoi mieskin linnullensa,
vihellellen vastaeli.
Siirtyi kuukkeli lähemmä,
aivan leivän tuntumahan.
Kohta nokkasi palasen,
murun vierahan varaisen.
Sitten siirsi sen sivulle,
laittoi oksan haarukkahan.

Katselevi, kääntelevi,
nokallansa onnenlintu.
Jo se haukkasi palasen,.
maisto se maun kahvileivän.
Hyvin tuntui maistuvankin,
kohta nokkasi loputkin.
Silloin mies jo kutsuskeli
käen antoi kuukkelille.

Lensi kuukkeli käelle,
istui päälle peukalonsa.
Sepäs katsoi silmillänsä,
kumarsi ja suun avasi.
Kiitti kun sai kahvileivän
iloksensa pieni lintu.
Kumarteli, kiittelehti,
kunnes se sai taas palasen.

Teki päivistä paremmat
mies ja pieni onnenlintu.
toisillensa ystävykset
metsä n suurella salolla.
Tuli taaskin talven aika
joulun aika, onnen aika.
Vielä toisensa tapasi
mies ja miehen onnenlintu.

Tuli juhlan kynnyksellä,
jouluaattona mäelle,
mies jo kuusen hankintahan
pienen pirttinsä iloksi.
Toi myös toiselle osansa,
joululyhteen kuukkelille
Siitä laittihe sitomen
kauraherkun pystytteli.

Sinne metsän korpimaahan,
kauaksi asujamista
laittoi jouluksi iloa,
onnen linnulle osansa.
Kotona hän kuusen laittoi,
koristeli kaunihiksi.
Niinpä sitten ystävykset
kaverukset joulun saivat.

Jos sä kuljet korpiteitä,
metsän polkuja kuleksit,
kohtaat siellä pienen linnun,
kuukkelin kotikololla.
Viepä sille terveiseni,
tuttavalleni iloksi,
et ois onnesta osansa
korvenkasvatin elossa.

Näin on laulu metsän linnun,
onnenlinnun olletikin,
muisto vanhan metsän miehen,
entisaikojen elosta.
Kuinka kerran laulun lauloi
ystäväksi yhden miehen.
Sepä laulu kuukkelista
onnenlintusen ilosta.

Yksinäisen joululaulu

Kirjoittanut Aulis Murto

Laittoi vanhus lintulauan,
joulupöyän laulajille.
Sitten ootteli ilolla,
katseli hyvillä mielin,
koska linnut saapuisivat,
ikkunalle ilmestyisi
nämä pikkuiset eläjät,
iloisimmat laulelijat.

Lue lisää: Yksinäisen joululaulu

Aattoilta

Kirjoittanut Aulis Murto

Taas kun saapuu joulu ilta,
aattopäivä jo hämärtäy.
kesken kaiken leikin silloin
joku siellä kolkuttaapi.

Joulupukki vanha tuttu
puuhka lakki, karvanuttu
Lapin maasta kaukaa tullut,
sieltä tunturin tyköä.

Jouluporolla hän tullut.
Onko Petteri ajokki?
Kaukaa saapuu pukkivanhus,
takaa aikojen tuo vieras.

Kauniit, kääröt pulkassansa.
joululahjoja kai onkin.
Kun hän saapuu, pirttiin käypi,
niin tervehtii jo hymysuin.

Jos ihminen maailmalla,
yksin vieraan orren alla
siellä myöskin joulun saisi
kristityn onni se olisi

Vaik' ois lahjat suuret, pienet,
rakkaus joulun on parahin.
Rauhan maailma jos saisi,
niin se onnea olisi.

Joulun valo

Kirjoittanut Jorma Heikkilä

Saapui syksy synkeänä,
vuodenaika viileänä,
kaamosaikaa katsastellen,
pimeyttä puuhastellen,
menoansa maalaellen,
kuvittaen kulkuansa
siveltimin synkänlaisin
välineillä viimaisilla.

Piirtyi syksy synkeäksi,
väreiltänsä harmajaksi,
Tuonelan tuvan kuvaksi,
Manalankin maisemaksi;
onhan murhetta mukana,
taakkana tapahtumia:
kadoksissa arvot, normit,
ihminenkin eksyksissä,
pahuus ollut päällimmäisnä,
itsekkyys etujsijalla.

Kaamosajan keskiöstä,
pimeyden siimeksestä,
välähtävi, vilkahtavi,
kirkkaus valon säteenä,
se on jouluinen sanoma,
viesti taivahan laelta:

Ällös mieti ihmislapsi,
murhemieltä kanniskele,
syntynyt on lapsukainen,
valkeus iankaikkinen,
ilon lähteeksi sinulle,
tukijaksi turvaisaksi.

Joulu kertoo  syntymästä,
tähdestäkin taivaisesta,
miten loistaa lapsosesta,
Kristuksesta kirkkahasta,
valo aikaan tummaisehen,
loiste syksyiseen olohon.

Hyvää joulua Sinulle,
valon lähteestä minulle.